Oli hauskaa ja jännittävää päästä tutustumaan Kansallisoopperan saloihin maaliskuisena lauantaina, kun musiikinopettajat kerääntyivät Taiteen teemapäiville Helsingissä. KMO ry:n hallituksen jäsenenäkin vaikuttava Tuula Jukola-Nuorteva toimii Kansallisoopperan yleisötyön vastaavana tuottajana, ja hän esitelmöi yhdessä tuotantoassistentti Sini Kaartisen kanssa siitä, mitä oopperan yleisötyö tänä päivänä pitää sisällään. Lähtökohtana on tarjota monipuolisesti korkealaatuisia ooppera- ja balettielämyksiä erilaisille yleisö- ja ikäryhmille ympäri Suomen, matalalla kynnyksellä. Yhteistyötä tehdään paljon mm. koulujen ja oppilaitosten kanssa, ja oppilaat saavat osallistua erilaisiin työpajoihin ja valmistaa itse esityksiä.
-Teemme asennekasvatusta esimerkiksi poikien balettiharrastuksen suhteen. Oopperalla on myös tarjolla ilmaisia tai edullisia tapahtumia, esimerkiksi senioreille suunnatut teetanssit, vauvojen ja lasten taidetuokiot sekä lämpiökonsertit, Jukola-Nuorteva kertoi.
(Sattumoisin samaisena lauantaina olikin tarjolla lämpiökonsertti, jota livahdin myös hetkeksi tunnelmoimaan. Keväinen valo tulvi Töölönlahdelta oopperan täyteen pakattuun lämpiöön, jossa soivat Kansallisoopperan orkesterin muusikoiden esittäminä mm. Debussy ja Piazzolla. Yleisöä oli laidasta laitaan.)
Taiteen teemapäivä käsitteli tietysti Sibeliusta ja Kullervoa, jonka esitystä opettajajoukko myöhemmin illalla pääsi katsomaan. Oopperan päädramaturgi Juhani Koivisto kertoi Kullervon syntyhetkistä ja Sibeliuksen henkilökohtaisista taisteluista ja motiiveista sävellyksensä suhteen. Säveltäjä oli pohtinut, miten saadaan kansallista musiikkia.
-Kullervo esitettiin kokonaisuudessaan vasta Sibeliuksen kuoleman jälkeen 1958, säveltäjähän näki itse puutteita kokonaisuudessa. Mutta yleisesti ottaen suomalaisen musiikin syntyhetkenä pidetään sitä, kun Sibelius johti teosta ensimmäisen kerran. Robert Kajanus ja Oskar Merikantokin kokivat Kullervon suomalaiseksi musiikiksi, vaikka se olikin uutta ja modernia. Suomi sai Kullervosta oman suurteoksensa huhtikuussa 1892.
Myöhemmin pääsimme opastetulle kierrokselle oopperan uumeniin. Varsin suuri ja sokkeloinen talo onkin. Pääsimme kurkistamaan niin puvustamon, lavastamon, värjäämön, harjoitussalien kuin itse päänäyttämön ja orkesterimontun uumeniin. Oppaamme Anna-Maria esitteli taloa varmoin ottein, ja kertoi hauskoja anekdootteja, kuten esimerkiksi, että kansallisbaletin tanssijoilla saattaa kulua esityskautta kohti keskimäärin nelisenkymmentä kovakärkistä tossuparia! Matkustimme myös lyhyen hissiajelun Muumipeikko ja pyrstötähti -esityksen ylvään Pyrstötähden kanssa, joka kaikessa esiintymisvalmiudessaan oli kiiruhtamassa lavalle.
Suurimman vaikutuksen allekirjoittaneeseen teki itse päänäyttämö, viisisataaneliöinen lava, joka kohoaa lähes kolmenkymmenen metrin korkeuteen. Miten järkyttävä hiki mahtaa valoteknikoilla esitysten aikana ollakaan, kun he kiikkuvat korkeilla telineillä lämpöä hohkaavien lamppujen keskellä. Kuulemma monimutkaisimmat ja näyttävimmät valo-osuudet pyritäänkin usein sijoittamaan esitysten alkupuolelle, sillä olosuhteet käyvät muuten valojen parissa työskenteleville liian sietämättömiksi.
.
Taiteen teemapäivän musiikkiteatterityöpajan ja Kullervo-esityksen kokemuksista ja antimista kirjoittavat tässä Unisonossa hallituksen jäsenet Laura Ronimus ja Stina Myllys.
Heidi Horila
Oopperatalon kuva: Samuli Viika/Suomen Kansallisooppera
Muut kuvat: Heidi Horila
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka ihmettelee jatkuvasti erilaisia arkielämän musiikillisia, kulttuurisia ja sosiaalisia yhteentörmäyksiä.
Jätä kommentti