Sävelkello helpottaa musiikinteorian opiskelua

Gideon, Daavid, Aatami ja Eeva Hyppäsivät… Niin että minne? Ja montako niitä ”hashtagejä” taas olikaan?

 

Kyseinen loru muiden muistisääntöjen joukossa on monelle teorianopiskelijalle tuttu. Vaikka asteikot eivät ole ydinfysiikkaa, kokevat monet aloittelevat muusikot, että asteikot ovat vaikeita, tarpeettomia ja tylsiä. Monelle soittajalle asteikot ovatkin pakkopullaa ja asteikkovihko unohtuu helposti nuottikotelon uumeniin.

Miksi asteikoita sitten opiskellaan ja mihin niitä tarvitaan? Mikä asteikko oikeastaan on? Länsimaisessa musiikissa asteikoksi kutsutaan joukkoa peräkkäisiä säveliä oktaavin sisällä – ei sen kummempaa. Asteikot muodostavat musiikin kieliopin ja luovat perustan kappaleille ja niiden soittamiselle tai laulamiselle. Asteikkoja hallitsemalla on mahdollista ymmärtää, miten tietty kappale rakentuu. Asteikot perustuvat tiettyihin kaavoihin, mutta ulkoa opeteltavat kaavat ja erityisesti niiden transponointi eri sävellajeihin aiheuttavat useimmille aloitteleville soittajille harmaita hiuksia. Olisiko asteikkojen taustalla olevat kaavat ja niihin liittyvä teoria mahdollista esittää yksinkertaisemmin?

Kurkkaapa Sävelkelloa! Sävelkello tekee asteikoiden hahmottamisesta helppoa muuntamalla kaavat yksinkertaiseen ympyrän muotoon.

Sävelk.

 

Mikä Sävelkello on ja miten se toimii:

Sävelkello on puinen keksintö, joka näyttää konkreettisesti, kuinka musiikinteorian peruskonseptit toimivat. Sävelkellossa on ympyrän muotoinen kellotaulu, missä on kromaattisen asteikon 12 säveltä. Taulun päälle asetetaan erilaisia asteikkokiekkoja, jotka paljastavat asteikkoon kuuluvat sävelet ja peittävät väärät sävelet. Pyörittämällä asteikkokiekkoa voidaan helposti ymmärrettävällä tavalla vaihtaa sävellajia eli transponoida asteikko alkamaan mistä tahansa kromaattisen asteikon 12 sävelestä. Asteikkokiekkoja on kolme: duuri/luonnollinen molli, harmoninen molli ja melodinen molli. Duurin asteikkokiekolla voidaan myös opettaa löytämään eri sävellajien etumerkinnät, ratkaisemaan intervalleja, muodostamaan sointuja ja oppimaan kirkkosävellajit. Visuaalinen ulkoasu tekee hahmottamisesta helpompaa niille, jotka oppivat paremmin näkemisen kuin ulkoaopettelun kautta. Konkretian avulla teoria ei jää vain teoriaksi – se muuttuu varsin helposti ymmärrettäväksi käsinkosketeltavassa muodossa.

 

Mitä voi ratkaista:

Sävelkellon avulla oppilas pystyy muodostamaan asteikkoja, sointuja, sointuasteita, intervalleja tai vaikkapa moodeja mistä tahansa sävellajista, ja soveltaa niitä soittoharrastukseensa. Teoriaopetuksen lisäksi Sävelkelloa voi hyödyntää soittotunneilla, improvisaation tukena, säveltämiseen tai bändi- ja yhteissoittoharjoituksissa. Sävelkellolla on helppo ratkaista oikeat sävelet, vaikka niitä ei osaisikaan vielä teoreettisesti löytää. Useat opettajat ja oppilaat ovatkin kehittäneet esimerkiksi erilaisia pelejä, joiden avulla lapsi voi lähteä säveltämään uutta kappaletta. Esa-Pekka Salosta lainaten: ”Sävelkello saa sinut kiinnostumaan musiikinteoriasta ja säveltämisestä. Se muuttaa asteikot visuaaliseen ja konkreettiseen muotoon, mikä on loistava alkusysäys musiikkiopinnoille.” Osaavan opettajan käsissä Sävelkellosta muodostuu monipuolinen ja pitkäkestoinen työkalu nuorelle soittajalle ja musiikkiharrastajalle.

 

Sävelkellon syntymisestä:

Sävelkello syntyi ajatuksesta, että voisiko musiikinteoriaa demonstroida jotenkin mahdollisimman yksinkertaisesti. Vaikka Perttu Pölönen oli jo opiskellut musiikkiopiston teoriat läpi, hän koki silti, että musiikinteorian konseptit pitäisi pystyä kertomaan mahdollisimman suoraviivaisesti ja yksinkertaisesti. ”Teoria tuntui abstraktilta ja kokonaiskuvaa oli vaikea hahmottaa. Ongelma on tuttu erityisesti monille lupaaville musikanttien aluille; musisointi kiinnostaa, mutta musiikinteoria tuottaa päänvaivaa ja saattaa tuntua irralliselta muusta soittoharrastuksesta.” Kirjaston kelloa vilkuillessaan Pertulle tuli idea. Mitä jos kromaattisen asteikon 12 säveltä sijoitettaisiin kellotaulun numeroiden paikalle? Ajatus johti Sävelkellon syntymiseen.

 

Loppukaneetti:

Musiikinteoria voi tuntua joskus vaikealta nuoresta soittajasta. Sävelkello on uusi tapa hahmottaa vuosisatoja vanhaa teoriaa. Nykyinen musiikinteorian esitystapa voi tuntua vaikealta ja monimutkaiselta, vaikka itsessään teoriaa voidaan pitää melko yksinkertaisena. Toivomme lämpimästi, että Sävelkellot tuovat uutta energiaa musiikinteorian tunneille ja auttavat oppilaita ymmärtämään perusasiat entistä syvemmin. Musiikinteoria on elintärkeä osa musiikkiharrastusta ja pyrimme tekemään sen opiskelusta tehokkaampaa niin, että yhä useampi nuori voisi nauttia soittamisesta täysin rinnoin ja uppoutua yhä syvemmälle musiikin ihmeelliseen maailmaan. Lisää tietoa osoitteessa www.savelkello.fi

 

 

 

Kategoriassa Nostot

Jätä kommentti