Kun vuosi vaihtuu, KMO:ssa vaihtuu valta. Tämä on viimeinen puheenjohtajan palstani Unisonoon ja tätä kirjoittaessani edessä on enää yksi hallituksen kokous. Mielestäni yksi keskeisimpiä puheenjohtajan tehtävistä on katsoa kauas ja yrittää hahmottaa organisaationsa tulevaisuuden suuntaa. Itselleni tämä on ollut luontevaa ja mielekästäkin. Nyt puheenjohtajakauden päättyessä on hyvä suunnata katse taakse ja tarkastella, mitä on tullut tehtyä ja onko näiden neljän vuoden aikana saavutettu asetettuja tavoitteita. Minulla on tietokoneellani visiointiasiakirja, johon olen ideoinut ja unelmoinut KMO:n tiekarttaa. On ollut hämmästyttävää ja riemastuttavaa lukea sitä ja todeta monen tavoitteen toteutuneen.
Lueskelin vanhoja puheenjohtajan palstojani ja niistä huokui vahvasi yhdessä tekeminen, verkostoituminen, valtakunnallisuus ja OPS. Yhdistys lienee ainakin osin puheenjohtajansa näköinen ja edellä mainitut teemat ovat kyllä viimeiset neljä vuotta olleet vahvasti tapetilla KMO:n toiminnassa. Tunnistan nämä omikseni. Näiden lisäksi viimeistä neljää vuotta ovat leimanneet vaikeat talousluvut ja talouden korjaaminen raiteilleen.
Yhdistyksen rakenteissa uudistukset ovat olleet tarpeen. Tavoitteeni on ollut vahvistaa KMO:n valtakunnallisuutta ja se on onnistunut todella hyvin: hallituksen kokoonpano on maantieteellisesti kattavampi, koulutuspäiviä on järjestetty ympäri Suomea ja uusia jäseniä on liittynyt ympäri maata. Kokonaisjäsenmäärä on KMO:ssa hiukan kasvanut, mikä moneen muuhun pedagogiseen järjestöön verrattuna poikkeuksellista. Suunta on hyvä ja toivottava.
Toinen iso rakenneuudistus on koskenut taloutta, mikä on tarkoittanut kipeitä päätöksiä ja paljon hampaiden kiristelyä. Toiminnanjohtajasta luopuminen on ollut tiukka paikka niin hallitukselle kuin henkilökohtaisestikin. Vaikeita päätöksiä ei ole helppo tehdä, mutta tässä tapauksessa tällä hankalalla ratkaisulla on saatu aukaistua juuri niitä solmuja kuin oli tarkoituskin. Vuonna 2015 KMO:n talouden suunta on vihdoin positiivinen ja tulevan hallituksen päätöksiä ei leimaa Sipilän hallitukselta tuttu leikkaus- ja sopeuttamislinja, vaan vihdoin suunnittelun ja päätösten keskiössä voi olla itse toiminta eikä säästöt. Tämä on ehkä tärkeimpiä syntyneitä myönteisiä muutoksia.
Toinen aivan keskeinen uudistus puheenjohtajakauteni aikana on ollut perusopetuksen ja lukion tuntijako- ja opetussuunnitelmauudistus. Tunnustaudun opetussuunnitelmauskovaiseksi ja voin varmaan tässä vaiheessa paljastaa, että opetussuunnitelmauudistus oli aikanaan suurin pontimeni hakeutua KMO:n puheenjohtajaksi. Se on kiinnostanut minua ja olen mielestäni OPS:n parissa omalla alueellani. Suomen musiikkikasvatuksen kannalta viimeisin OPS-prosessi on ollut osittain kaksijakoinen, mutta lopulta myönteinen. Tuntijaossa kaikille yhteistä musiikin opetusta peruskoulussa vihdoin lisättiin, taide- ja taitoaineet saivat omat valinnaistuntinsa ja lukiossa musiikin asema saatiin säilytettyä suurin piirtein nykyisellään. Toisaalta yläkoulun valinnaistuntimäärää leikattiin rajusti. Opetussuunnitelman oppiainekohtaiset perusteet niin peruskoulussa kuin lukiossa ovat menneet hyvään suuntaan. Se millaisia paikallisia ratkaisuja on tehty onkin aivan oma lukunsa. KMO:n kannalta mielestäni riemastuttavinta on ollut se, että aktiivisella vaikuttamistyöllä on merkitystä ja tuloksia on mahdollista saavuttaa, vaikkakin hitaasti ja vaivalloisesti. Oleellista on mielestäni ollut se, että olen päässyt verkostoitumaan oikeisiin paikkoihin OAJ:n pedagogisessa toimikunnassa ja keskustelemaan oikeiden ihmisten kanssa. Stailin puheenjohtajavuoron osuminen KMO:lle tähän ajanjaksoon oli myös hyvä asia.
Yhteistyön lisääminen niin hallituksen sisällä kuin KMO:n sidosryhmien kanssa on näiden vuosien aikana osittain lisääntynyt, mutta ainakin hakenut uusia uria. Siitä osoituksena Suomen taito- ja taideaineiden opettajajärjestöjen liitto Staili ry:n yhteiset syyspäivät 2014 ja Fismen valtakunnalliset Musiikkikasvatuspäivät 2013 ja 2015. Nämä ovat olleet hyviä yhteistyön hedelmiä ja saattaneet ihmisiä yhteen. Niitä on ollut työlästä mutta antoisaa järjestää.
Moni uudistus on toteutunut ja Koulujen musiikinopettajat ry on monessa suhteessa mennyt näiden vuosien aikana eteenpäin. Usea aloitettu uudistus on vielä toteutumassa ja uusi hallitus pääsee toimeenpanemaan niitä jo ensi vuonna. Tässä kohtaa voi hyvillä mielellä luopua puheenjohtajuudesta huomatessaan saaneensa hyviäkin asioita aikaiseksi ja saadessaan jättää yhdistyksen olosuhteisiin nähden lupaavassa tilanteessa uudelle hallitukselle. Nykyään yleistä keskustelua ja ajattelua hallitsevalla talouskielellä sanoen KMO on nyt saneerattu ja on sekä ketterä että kilpailukykyinen.
Kirjoitin ensimmäisessä puheenjohtajan palstassani heimoutumisesta ja miten ihmiset globalisaation aikakaudella hakeutuvat pieniin ja joustaviin yhteisöihin instituutioiden sijaan. Toivottavasti KMO voisi olla tulevaisuudessa instituution sijaan avara heimotiipii, johon musiikin opettajat voisivat kokoontua. Heimoutukaa musamaikat niin somessa kuin reaalimaailmassa! Tämä heimopäällikkö vaikenee ja antaa seuraavalle suunvuoron. Tsemppiä Maijulle tuleviin haasteisiin. Olen puhunut: UGH!
Haikeana ja helpottuneena puheenjohtajuudesta luopuvana,
Oulussa Timo Kovanen
Jätä kommentti