Aloitin työt musiikin aineopettajana lähikuntani koulussa 12. päivä elokuuta. Vaikka tunnit ovat menneet hyvin ja olen suorastaan huumassa mielenkiintoisesta työstäni ja mukavista oppilaista sekä työkavereista, olen edelleen hieman hämilläni kaikesta. Siitä, että todella teen tätä työtä nyt ja että työt jatkuvat viikonlopunkin jälkeen. Ja sitä seuraavien. Pää on pyörällä kaikesta uudesta ja tuntisuunnitelmien välistä vilahtaa muistettavien asioiden loputtomalta tuntuva lista. Työtä on valtavasti! En varmasti ole ainoa, jolla väsymys painaa näin töiden alkuun. Mitenköhän selviän koko vuodesta?
Tämän kysymyksen äärellä päätin tehdä suunnitelman myös itselleni. Nimittäin selviytymissuunnitelman. Koska olen melko tehokas järjestämään asioita muille, ajattelin kyetä järjestämään asioita nyt myös omaa oloani helpottaakseni.
Aloitin luokan järjestämisestä. Viihdyn huomattavasti paremmin tilassa, jossa tiedän, mitä kaapeissa on ja mitä mistäkin löytyy. Opetusta helpottamaan askartelin kulutuksen kestävät laminoidut soitto-ohjeet kunkin soittimen nuottitelineeseen. Lisäksi merkitsin väritarroilla sekä pianon että basson sävelet suoraan soittimiin ja ohjeistin mikserin käyttöä. Myös omaan iPadiini olen ladannut jo useamman musiikki-Appsin, joita tulen varmasti hyödyntämään opetuksessa. Tietotekniikan luomiin mahdollisuuksiin olen ylipäänsä koittanut suhtautua avoimesti; sen käyttö kun tuskin tulee ainakaan vähenemään. Kun oppilaat oppivat käyttämään tauluja ja muita ohjeistuksia hyödykseen, pääsen itse toivottavasti hieman vähemmällä neuvomisella. Muutaman musiikkiaiheisen julisteen hankkiminen tuntui myös tärkeältä. Kuvat seinillä luovat viihtyvyyttä ja inspiroivat toivottavasti oppilaitanikin.
Koiran hankin jo muutama vuosi takaperin pakottamaan itseni ”tulemaan kotiin ihmisten aikoihin”. Enpä olisi parempaa hankintaa voinut tehdä! Miten paljon iloa tämä karvainen kaveri on elämäämme tuonutkaan! Ja nyt – töiden alettua on pakko lähteä sekä aamu- että iltapäivälenkille. Mennä metsään ja jättää työt odottamaan. Varsin tervettä toimintaa! Päätin myös varata hyvissä ajoin liput muutamaan mielenkiintoiseen teatterinäytökseen sekä kylpyläviikonlopun totaalista rentoutumista varten. Olen päättänyt myös soittaa useammin ystävilleni ja tavata perhettäni. Ehkä suurin päätös selviytymisstrategiani kannalta on kuitenkin se, että keskityn nyt vain yhteen työhön. Päivätyön alettua jouduin valitettavasti jättämään työt musiikkikoululla ja vähentämään myös muita yksityisoppilaitani. Keikkailukin saa nyt hetkeksi jäädä. Päätös tuntuu haikealta, mutta tässä tilanteessa silti oikealta.
Vaikka olen itsekin lukenut varmaankin kymmeniä neuvoja oman terveyden vaalimisen tärkeydestä eri naistenlehtien sivuilta, voi sen toteuttaminen käytännössä olla joskus todella vaikeaa. Omalla kohdallani uusi työ vie kerta kaikkiaan mennessään! On paljon ideoita, joista on vaikeaa valita, kun ei ole juuri tällaisista tilanteista aiempaa kokemusta. Uudet ihmiset ympärillä luovat paljon ennakoimattomia ja muuttuvia tilanteita ja kaiken tämän keskellä pitäisi vielä huomata, jos jollakin on paha olla. Uusien asioiden määrä ylittää yksinkertaisesti kapasiteettimme. Väsymys hidastaa toimintaa ja lyhentää pinnaa entisestään. Siinä sitä sitten ollaan. Tästä syystä kannustan jokaista nyt heti lähtemään pienelle kävelylle. Kävele vaikka lähikahvilaan ja nauti hetki vapaa-ajastasi.
Elina
Kirjoittaja on valmistunut luokan- ja musiikinaineenopettajaksi Turun yliopistosta, ja haluaa nyt ja tulevaisuudessa rohkaista ihmisiä löytämään musiikista iloa ja voimavaroja elämään
Jätä kommentti