Näin loppuvuoden pimeinä aikoina väsymys alkaa painaa, ja motivaatio saattaa olla pienen tai isomman etsimisen takana. Näin on käynyt minulle, ja näin käy minulle aina kaamoksen varistessa arkeen.
Jostain kulman takaa iskee päälle flunssa, joka ei kaada vuoteeseen mutta pitää vireystason matalalla ja äänilihakset enemmän tai vähemmän tulehtuneina. Minä, jolle oma ääni on työkalu ja itseilmaisun tärkein väline, yritän samaan aikaan sekä suojella instrumenttiani että tehdä sillä töitä. Pimeyden ja tulehdusta vastaan taistelemisen takia keho haluaisi enemmän unta ja päivänvaloa, mutta kumpaakaan ei ole saatavilla. Hermot ovat koetuksella, ja opettajana joudun tekemään erityisen paljon töitä pysyäkseni positiivisena ja skarppina antamatta oman oloni vaikuttaa oppilaiden arkeen ja oppimiseen.
Kaamosväsymys on pakottanut minut työni ytimen ääreen. Miksi teen tätä työtä? Mikä todellinen tehtäväni on? Mitä minä oikeasti opetan?
Intuitio, jokin sisäinen viisas ääni minussa sanoi, että nyt on aika hankkia museokortti, jolla saan vapaan sisäänpääsyn yli 200 suomalaiseen museoon kokonaisen vuoden ajan. Kävelin siis Kiasmaan ja ostin kortin. Olen nyt kiertänyt eri taidenäyttelyissä ja kokenut oivaltaneeni taiteesta jotakin olennaista. Olen tajunnut, että oppilaille tärkeää ei ehkä ole ymmärtää, mitä taide on. Tärkeämpää on kokea, mitä sen tekeminen on, sillä siinä on luovuuden ydin.
Tein summittaisen listan, sillä rakastan listoja. Listan siitä, mitä taiteen tekeminen on minulle. En luettele listaani tässä kokonaan, sillä se on monen sivun mittainen ja tavallaan taideteos siis itsessäänkin. Mutta tärkein huomio, jonka listaa kirjoittaessani tein, oli suunnittelemattomuudesta johtuva täydellinen ristiriita monien listan sisältöjen kesken. Ja juuri kyseisten ristiriitojen takia listastani tuli kattava. Ristiriidat luovat sisältöjä ja uusia oivalluksia.
Taiteen tekeminen on ykseyttä ja yksinäisyyttä ja yhteyttä. Taiteen tekeminen on silleen jättämistä tai sitten ei. Intuitiota, suunnan havaitsemista. Näkymätöntä, kuulumatonta, salatiedettä. Ilmiöiden tuomista muille. Tiettäväksi ja koettavaksi tekemistä. Aikaa, ajatuksia, ajatelmia, hajatelmia, hajottamista ja hajalla olemista, aitoja ja kuoppia, siltoja ja saksia. Suita, silmiä, suonia, happea, hermosoluja, välittäjäaineita, aivokemiaa. Tietoisen ja tiedostamattoman tulostamista, tutkimista ilman selviä vastauksia. Ihmettelemistä, hullaantumista, vaikuttamista, väittämistä ja välittämistä. Vihaamista, rakastamista, projisointia, prosessointia, provosointia. Havaitsemista, huomaamista ja oivaltamista. Täyteyttä, tyhjyyttä, sekamelskaa, liikaa järjestystä. Oppimista, otaksumista, ottamista ja antamista. Olotiloja, olemisia, olennaisuuksia ja epäolennaisuuksia. Tarttumista ja irti päästämistä. Välitiloja, rajapintoja ja käsitteiden käsittelemistä. Lupa luoda mitä vain. Rajaamista. Sisäistä motivaatiota. Asiaa joltain jollekin. Asiaa ainakin itseltä itselle.
Opettajana tehtäväni kaiken musiikin taidollisen ja tiedollisen opetuksen ohella on auttaa oppilaita ymmärtämään taiteen merkityksen elämälle. Että taiteen tekemisen kokemus on luomisen kokemus, ja se voi sisältää mitä tahansa, mitä luojan elämänkokemuksesta ja tiedosta siihen vain voi putkahtaa. Että luomista ei tapahdu kokematta ja olematta läsnä. Että kaikki arvo ei ole mitattavaa, ja että monet vastaukset löytyvät itsen sisältä, kun antaa niille tilaa tulla esiin. Että on osattava vain olla taiteen äärellä. Sillä taiteen kautta voi välillä saada vastauksen, vaikkei ole edes tajunnut esittää sille kysymystä.
Olen Salla-Maria, kolmekymppinen musiikkikasvatuksen opiskelija Sibelius-Akatemiasta. Pohjakoulutukseltani olen musiikkiteatteritaiteilija, ja perustan pedagogiikkaani myös teatterin kautta oppimiini ilmiöihin.
Jätä kommentti