”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi,” sanoo Tuutikki Tove Janssonin romaanissa Taikatalvi.
Ilta-Sanomat julkaisi lauantaina 30.1.2016 artikkelin ystävästäni Ellasta, jonka vasen puoli halvaantui viime keväällä tapahtuneen vakavan aivoinfarktin seurauksena. Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli viime marraskuussa pitkä juttu oopperalaulun opiskelijasta Kaisa Makkosesta, joka myös kärsi aivoinfarktin ja menetti sen myötä puhekykynsä. Molemmat ovat selvinneet infarktista paitsi hengissä myös edistyen kuntoutuksissaan hyvin. Haluan uskoa, että yhtenä todella tärkeänä edistävänä tekijänä on ollut musiikki; rakkaus siihen, sen kuunteleminen, sen kautta tunteiden ja kokemusten ilmaiseminen, sen opiskelun myötä aivan omanlaisikseen kehittyneet aivojen hermotukset, jotka aktivoituvat heti kun korvat kuulevat musiikkia.
Seitsenkuinen kummityttöni kuuntelee tarkkaavaisesti, kun laitan Muumiperheen lauluretki –cd:n soimaan. Hänestä näkee heti, miten keskittymisen laatu muuttuu. Aivoissa tapahtuu jotain muusta tekemisestä poikkeavaa, kun kuuntelee musiikkia. Kuin mieli yhtäkkiä laajentuisi.
Netflixissä on katsottavissa dokumentti Alive Inside (2014), joka koskettavalla tavalla todistaa musiikin mahdin. Siinä muistisairaille vanhainkotiasukkaille annetaan korvalappustereot, joista he voivat kuunnella lempimusiikkiaan. Yhtäkkiä lähes täysin sosiaalisesta kanssakäymisestä oman päänsä sisälle vajonnut vanha mies alkaa liikkua ja laulaa musiikin tahdissa, sekä kertoa tarinoita nuoruudestaan silmät sädehtien. Musiikki aktivoi aivoja laajemmin kuin mikään muu hoitomuoto, mitä tähän asti on löydetty. Se todella parantaa elämänlaatua konkreettisesti, myös paljon vahvemmin kuin virkistäjänä, elämänkokemusten värittäjänä tai yhdessä jaettuina kokemuksina.
Olen tehnyt eräiden oppilaideni kanssa musiikkimatkoja. Tehtävä on hyvin helppo: etsi mukava paikka, mene siihen makuulle ja sulje silmäsi. Kuvittele itsesi johonkin lempipaikkaasi ja anna mielikuvien viedä. Minä laitoin musiikin soimaan, ja kappaleen päätyttyä kerroimme mitä olimme nähneet. Lapset rakastivat näiden tarinoiden kertomista. Monet matkat olivat hyvin absurdeja, kuin unia. Olen tehnyt saman tehtävän myös aikuisryhmässä musiikkiterapian kurssilla. Tein tuolloin itse hyvin koskettavan matkan edesmenneen äitini ja hänen vanhempiensa luo, ja elin pikakelauksella koko elämäni syntymästä kuolemaan.
Kirjassa Musiikkipsykologia (toim. J. Louhivuori & S. Saarikallio 2010. Jyväskylä: Atena) Lehtosen (2010, 242) mukaan musiikkia kuunnellessa ja luodessa tehty psyykkinen työ on verrattavissa valveuneen, jossa psyyke järjestelee ja muodostaa uusia kokonaisuuksia omista sisällöistään, samalla kun se käsittelee niihin liittyviä tunnelatauksia. Lehtonen kutsuukin musiikkia ”plastiseksi pienoismaailmaksi”, mikrokosmokseksi, jossa musiikin avulla on mahdollista kokea, ilmaista ja muotoilla mitä tahansa psyykkistä materiaalia. Musiikin ja unennäön avulla voi käsitellä sellaistakin materiaalia, jota ei sanoin tai elein osaa tai pysty kuvailemaan.
Kaikki on hyvin epävarmaa. Elämä voi heittää kuperkeikkaa. Elämä voi tarjota ihanuuksia. Elämä voi koetella. Elämä voi antaa oppitunteja. Elämä voi helliä. Elämää voi olla vaikea ymmärtää. Ja kaikessa meillä on matkassa musiikki. Ja kaikkea tätä myös kuvaa ja käsittelee musiikki.
Pidetään siis musiikinopetuksen lippu korkealla! Meillä on avain paitsi oppilaidemme hyvinvointiin tässä ja nyt, myös psyykkisten ongelmien ennaltaehkäisyyn tai vähintäänkin niiden käsittelyyn. Me voimme musiikkipedagogeina kylvää innostuksen ja taidon siemeniä, joiden osittaisella avulla voidaan voittaa jopa hyvin vakavia sairauksia. Ja me voimme aktivoida ja virittää oppilaidemme mieliä niin, että he jaksavat oppia kaikkea muutakin. Musiikki on paitsi äärimmäisen upea iloa tuottava itseisarvo, myös todella tärkeä väline.
Ihanaa uuden vuoden alkua kaikille! Fi-Fi lähettää terveisiä kakluunin päältä, jonne se on tehnyt oman pienen kotinsa. Se on tainnut kuunnella tarkkaan, kun olen lukenut Taikatalvea ääneen, sillä myös kuuluisa muumipeikkojen esi-isä viihtyy kirjassa kakluunien läheisyydessä. Fi-Fi tosin väittää, että kakluuni muistuttaa sitä La Bohèmen lavasteesta, vaikka tämä kakluuni on kyllä paljon lavastetakkaa pienempi.
Salla-Maria
Päivän inspiraatiobiisi Fi-Fin ja täällä etelässäkin käyneiden hankien inspiroimana: Jean Sibelius: Demanten på marssnön. Levyltä Jean Sibelius: Songs, volume 1. Anne Sofie Von Otter, laulu; Bengt Forsberg, piano (1989).
Olen Salla-Maria, kolmekymppinen musiikkikasvatuksen opiskelija Sibelius-Akatemiasta. Pohjakoulutukseltani olen musiikkiteatteritaiteilija, ja perustan pedagogiikkaani myös teatterin kautta oppimiini ilmiöihin.
Jätä kommentti