Lämmin tervehdys sinulle KMO:lainen näin syyskauden käynnistyttyä. Terveisiä Kansallisoopperasta, josta palasin KMO:n ruoriin kesäkauden jälkeen. Kaksi vuotta oopperassa olivat työntäyteisiä ja erityisen mielenkiintoisia. Ehdin toimia vuosien aikana kahdessa eri pestissä; yleisöyhteistyön vastaavana tuottajana sekä oopperan taiteellisen johdon avustajana. Molemmat vuoden pituiset pätkät olivat äitiyslomasijaisuuksia ja nivoutuivat hauskalla tavalla toisiinsa – toisen päättyessä toinen alkoi.
Yleisöyhteistyötoiminta onkin KMO:laisille varmasti tuttua. Ainakin toimintavuoden aikana törmäsin tuttuihin KMO:laisiin niin järjestämissämme koulutuksissa, tapahtumissa kuin ensi-illoissakin kiitettävän paljon. Myös työ oopperan taiteellisessa ytimessä oli tuulista ja työlästä, mutta mahdottoman mukavaa. Suomen Kansallisooppera on ainutlaatuinen taidetalo, joka on tulvillaan ainutlaatuisia ja taitavia ihmisiä.
Helsingin Sanomat (HS 18.8.2014) kirjaa karuja lukuja koulumaailman tulevista leikkauksista.; massiivisia lomautuksia, tuntimäärien leikkauksia ja opetusryhmien suurennuksia. Taloudellisesti kovat ajat vaativat tietysti myös kovia päätöksiä, mutta tuleeko säästämisessä koskaan raja vastaan? Kuinka paljon ollaan valmiita uhraamaan tulevien sukupolvien taitoja nyt tehtävien leikkausten nimissä? Ja mihin on unohtunut illuusio demokratiasta, ja kaikille kuuluvasta perusopetuksesta, josta Suomi vielä viime vuosiin saakka on ollut kuuluisa? Näillä tuntimääräleikkauksilla ei tulevaisuuden Pisa-tuloksissa enää keikuta kärkisijoilla. Eikä lasten ja nuorten eriarvoistumista vähennetä sillä, että yhä enemmän koulutuksen laatuun ja laajuuteen vaikuttaa asuinpaikka ja vanhempien kyky ostaa ylimääräistä opetusta.
Leikkausten edessä on myös KMO. Rahat ovat aina olleet tiukassa, mutta nyt tilanne on paljon aiempaa vaikeampi ja vakavampi. KMO:n talouden todellinen tila paljastui minulle palattuani näihin hommiin kesäkauden jälkeen. Muutaman pettyneen raivonpuuskan ja kyyneleen jälkeen olen todennut tosiseikat ja ruvennut hommiin tilanteen ratkaisemiseksi. En erikseen halua nimetä tai hakea syyllisiä, vaan haluan uskoa että jokainen on tehnyt parhaansa, vaikka lopputulos olisikin onneton. Tärkeää on nyt katsoa eteenpäin ja löytää ratkaisu mahdottomalta tuntuvassa tilanteessa.
Koska KMO:n historia on pitkä ja komea, ensi-sijainen tahtoni on että yhdistys säilyy myös jatkossa. Meillä on pieneksi järjestöksi paljon jäseniä, paljon toimintaa, oma lehti ja ”melkein oma” kuoro, lukuisia jäsenpalveluetuja ja selkeä yhteiskunnallinen asema. KMO:ta kuunnellaan, koska meillä on ainutlaatuinen substanssin tuntemus ja vuosikymmenten aikana hankittu arvostus niin poliittisten päättäjien kuin opetusviranomaistenkin keskuudessa.
Kahden viimeisen vuoden aikana kertyneet talousongelmat ovat kuitenkin niin massiiviset että KMO:lla ei ole varaa toimia nykyisellä organisaatiorakenteella enää. Hallitus on kokouksessaan elokuun lopussa päättänyt, että toiminnanjohtajan toimi lopetetaan lokakuun alkuun mennessä. Vuoden 2015 alusta KMO:n jäsenistöä palvellaan toisenlaisella rakenteella; hallituksen vastuulle jää yhä enemmän käytännön asioiden hoitamista ja toimiston arkirutiinien hoitajaksi pestataan yhdistykselle sihteeri. Radikaalien säästötoimenpiteiden jälkeenkään tämän vuoden taloutta ei saada toipumaan ilman lainarahaa. Mutta näillä toimenpiteillä yhdistyksen toiminta jatkuu ja musiikinopettajien etuja ajetaan myös tulevaisuudessa.
Henkilökohtaisesti olen tietysti pettynyt, että palasin työpaikkaan jota ei käytännössä enää ollut olemassa ja sen tuloksena joudun myös saneeraamaan oman toimenkuvani alas. Olen ollut KMO:ssa toiminnanjohtajana vuodesta 2001 ja nauttinut näistä vuosista. Olemme tehneet paljon töitä vakauttaaksemme KMO:n asemaa valtakunnallisena vaikuttajana ja olemme mielestäni onnistuneet siinä hyvin. KMO tunnetaan hyvin niin kentällä kuin päättäjäpiireissäkin. Vuosien aikana olemme eläneet arkea ja juhlaa. Olen kokenut viiden eri puheenjohtajan kaudet ja tehnyt Unisonoa kuuden eri päätoimittajan kanssa. Erityisen hyviä muistoja ovat 100-vuotisjuhlallisuudet ja tietysti perusopetuksen viimeinen tuntijakopäätös sekä luonnollisesti kaikki syys- ja kevätpäivät joissa olen saanut tehdä yhteistyötä jäsenistömme, sekä mallikkaiden kouluttajien kanssa. Haluan kiittää teitä kaikkia – nämä reilut yksitoista työvuotta KMO:ssa ovat olleet opettavaisia, työntäyteisiä ja mielenkiintoisia. Kaikkea hyvää tuleville vuosille!
Satu Ristlakki
Jätä kommentti