Sibelius150 -vuosi on päättymässä. Sibeliusta on kuultu, nähty, juhlittu, riepotettu – musiikin ohella on lähikuvattu myös henkilöä, vaimoa, kotia, perhettä. Joskus on jopa tuntunut, että säveltäjän musiikki on jäämässä henkilön varjoon.
Muinoin, opettajavuosinani, totesin hyväksi ideaksi käsitellä jotain isoa teemaa – itsenäisyys, Kalevala, Sibelius – siltä pohjalta, että ”entä jos sitä/häntä ei olisi?” Joskus ja varsinkin juhlavuosien yhteydessä aihetta käsiteltiin yhdessä esimerkiksi historian, äidinkielen ja kuviksen opettajien kanssa. Se oli sitä integrointia. –Oppilaiden kanssa virittäydyttiin aiheeseen ko. kysymyksen avulla ja muistan muutamia vastauksia. Ei olisi Sibelius-Akatemiaa, Sibelius-viulukilpailua, Sibelius-postimerkkejä, Sibeliuksenkatua tai Ainolaa. Ei Finlandiaa, Tuonelan joutsenta eikä joulun aikaan etsittäisi valtaa, loistoa eikä kultaakaan. – Tästä sitten syvennettiin ja laajennettiin aihetta.
Tulipa taas mieleen tämä kysymys. Entä jos Sibeliusta ei olisi. Edellistä vastausta voi lihottaa mainitsemalla nyt Sibeliustalon ja Sibelius-museot. Ne, jotka ärhentelevät vanhoja instituutioita vastaan ja kaipaavat innovaatiota, eivät voisi iloita siitä, että on saatavilla vaikkapa Sibelius Brut kuohuviiniä, Sibelius silkkisolmio ja Sibelius kynsienhoitosetti…
Jatketaan: miten suomalainen musiikkielämä olisi kehittynyt ilman Sibeliusta? Kysymys vie syvälle ja on työläs. – Robert Kajanus olisi soittanut orkesterinsa kanssa omia teoksiaan ja muun muassa Melartinin, Madetojan ja Kuulan teoksia, ja tuonut Suomeen eurooppalaista ohjelmistoa. Hommaa riittävästi siinäkin, mutta sähköistävä Sibelius suurimuotoisine teoksineen olisi puuttunut. Orkesterisoittajienkin tasoon on taatusti vaikuttanut se haasteellisuus, mitä uudet, laajat teokset asettivat. Samoin yleisöön: kiinnostuttiin musiikista ja sen tekijöistä eikä käyty konserteissa vain tavan vuoksi. Saatiin innoittavaa soivaa polttoainetta kansallisen itsetunnon kehittymiseen, keskeisten kuvataiteilijoiden, kirjailijoiden ja arkkitehtien rinnalle.
Martin Wegeliuksen musiikkiopistossa ei olisi ollut tähtioppilaana lahjakasta viulistia, jolla oli vahva polte säveltämiseen ja joka lähetettiin Berliiniin ja Wieniin opiskelemaan. Ei olisi ollut ketään, joka olisi räväyttänyt suomalaista tajuntaa kalevalaisilla Lemminkäisellä tai Kullervo-sinfonialla kuoroineen ja solisteineen. Nuoremmalla säveltäjäpolvella ei olisi ollut mallia tai haastajaa, joka henkilönä ja menestyksellään rohkaisi antautumaan alalle. Suomi sai Sibeliuksensa oikeaan aikaan hyvällä onnella. Ilmaantui säveltäjä, jonka musiikki herätti sellaista vastakaikua, että tuntematon pieni pohjoismaa sai kasvot ja äänen.
Sibeliuksen nimen ja kansallisuuden levinneisyys ja vaikutus ulottuvat uskomattoman laajalle alueelle positiivisesti ja Suomelle eduksi. –Vähäväkisestä kansasta ja vielä vähäisemmästä lahjakkaiden ja koulutettujen säveltäjien joukosta olisi tuskin löytynyt Sibeliuksen kaltaista kurkihirttä suomalaisen sivistyspääoman rakentumiseen. Sotien jälkeen, vaikeina ja köyhinä aikoina satsattiin merkittävän paljon koulutuksen ja kulttuurin kehittämiseen valtakunnallisesti. Se on yleensä vaikeille ajoille ominaista, mikä sopisi pitää mielessä nytkin, jos ajat ovat todella vaikeat. Olen varma, että Sibeliuksen ja hänen musiikkinsa levinneisyys ovat olleet velvoittava tekijä 1950-luvulta lähtien. Sen merkeissä on rakentunut Suomen kulttuurikuva musiikin osalta hyvine koulutusjärjestelmineen ja monimuotoisine musiikkitoimintoineen, johon kuuluvat mm. orkesterilaitos, festivaalit ja taiteen tukijärjestelmät apurahoineen.
Marraskuun loppupuolella, tätä kolumnia kirjoittaessani olen katsonut ja kuunnellut viulukilpailun 35 nuorta ulkomaalaista soittajaa ja neljää suomalaista. Odotan finaalia, jossa kuullaan viulukonserttoa monta kertaa. On mahtavaa tiedostaa viulukonserton kansainvälinen tunnettuus, kiitos viulukilpailun. Asiantuntijoiden kertoman mukaan se on jo pitkään kuulunut niihin Suuriin Viulukonserttoihin, joita levytetään ja soitetaan ympäri maailmaa. Meidän Jannen teos!
Edellä on korostunut Sibeliuksen merkitys brändinä, ja vaikutus aineellisesti ja kulttuurisesti. Viittaus Tuonelan joutseneen tai joululauluun kertoo siitä, mikä vaikutus Sibeliuksen musiikilla on ollut suomalaiseen musiikin kuulijaan. On valtavan paljon ihmisiä, ei musiikkialan edustajia, joille Sibelius on ollut tärkeä tien avaaja musiikin kuuntelemiseen ja harrastamiseen. Usein juuri siksi, että ”kun hän nyt on suomalainen”. Sibelius on siitä mainio, että hänen laaja tuotantonsa tavoittaa pienesti ja isosti. On hyviä lauluja, musiikkia harrastajille ja soittamisen opiskelun eri vaiheisiin. Musiikki tuntuu omalta. Lähempi tutustuminen on johtanut kohti suuria teoksia ja niistä saatuihin tärkeisiin ja vahvoihin emotionaalisiin kokemuksiin, oivalluksiin omasta itsestä, virittäviin, rauhoittaviin, juhlistaviin, hartaisiin elämyksiin. Jos on herännyt kiinnostusta myös henkilöä, aikakautta, koko Sibelius-ilmiötä kohtaan, häntä kartoittava tutkimus, kirjat ja media auttavat.
Juhlavuoden musiikillinen anti on ollut ylenpalttista. Yle on satsannut sen saavutettavuuteen hienosti. Esimerkiksi se, että tätä kirjoittaessani voin kuulla striimattua viulukilpailua ja vilkaista chattipalstan keskustelua, johon tulee kommentteja ympäri maailmaa, on ajan hermolla pysymistä, jos mikä. Joku kritisoi viulukilpailua siitä, ettei se uusiudu. Ei pidä paikkaansa, tekniikan hyödyntäminen on juuri oikeanlaista innovaatiota. Se palvelee itse asiaa eikä pyri temppuilemaan. Ylen hienoa antia on myös ollut Hannu Linnun ja RSO:n sarja. – Kyllä nykyisten opettajien kelpaa oheismateriaalien tulvassa. Silloin muinoin äänittelin radiosta C-kasetille Ylen konsertti- ja musiikkiohjelmia sekä Erik Tawaststjernan legendaarisia esitelmiä.
Ilman Sibeliusta ei tietenkään olisi ns. Sibeliuksen varjoa. Tästä aiheesta on riittänyt spekulointia yli sadan vuoden ajan. Varjoa on riittänyt tähän teemavuoteen asti, jota on myös kritisoitu siksi, että Sibeliusta kuullaan joka tapauksessa muutenkin paljon. Sen sijaan pitäisi soittaa enemmän elävien säveltäjien ja Sibeliuksen aikalaisten musiikkia. Kannanotto tähän asiaan saatiin marraskuussa pidetyllä Tunne orkesterisi -luennolla. Asiantuntijavieraat Jan Söderblom ja Réka Szilvay olivat puhumassa suhteestaan Sibeliuksen viulukonserttoon. Heiltä kysyttiin, miksi ei muita suomalaisia viulukonserttoja, esimerkiksi Melartinin tai Klamin, soiteta enemmän. ”Ne ovat ihan hyviä, mutta kun se Sibelius on paras!” oli reipas vastaus.
Olen iloinnut siitä, että juhlavuoden aikana on tuotu esiin tavallista enemmän säveltäjän näyttämömusiikkia. Se on jäänyt sinfonioiden varjoon mutta mielestäni hän on siinä usein parhaimmillaan. Musiikki Shakespearen näytelmään Myrsky on Sibeliuksen viimeisen kauden upeaa tuotantoa vuodelta 1926. Se tilattiin Kööpenhaminaan teatteriesitykseen. Sibelius-vuoden merkeissä Taideyliopisto päätti rakentaa esityksen, jossa hyödynnetään sen synergiaa. Kommenttejani tästä illalla esityksen jälkeen:
”Myrsky” 21.11.15. Musiikkitalossa. Tästä saattoi oppia sen, että synergia ei synny poliitikkojen, rehtoreiden tai hallitusten julistuksilla ja päätöksillä. Se syntyy kun on sen tarve ja hakee kumppaninsa sieltä, mihin visio ja idea johtavat. Näin toimittiin ihan menestyksellisesti jo aikoina ennen Taideyliopistoa. Nyt Taideyliopiston kolmesta akatemiasta kaksi vastasi Myrskystä: Siba ja Teatterikorkeakoulu. Visuaalisen ilmeen toteuttajina mentiin vieraisiin eli käytettiin Aalto-yliopiston Taideteollisen korkeakoulun pukusuunnittelun osastoa sekä Omnian ja Stadin ammattiopistoja.
Lopputulos oli näyttävä oppilaskonsertti. Oli näyttämösavua, spottivalaistusta, esitys levittäytyi koko saliin; laulettiin ja näyteltiin eri puolilta, portailta ja parvilta, katosta roikkui pulleita pilviä myrskyn merkkeinä. Pisimmän korren veti Sibelius: musiikki täyttä ainetta ja Siban sinfoniaorkesteri soitti hyvin, valitettavasti joskus hautautuen replikointien ja näyttämöllisen toiminnan alle. Kapellimestari Tuomas Hannikainen oli Prospero, joka oli ideoinut hankkeen ja johti sen innostuneessa yhteistyössä ohjaajan Ville Sandqvistin kanssa.
Tuula Kotilainen
MO, vararehtori emerita
Jätä kommentti