Kesä on kääntynyt syksyä kohti ja koulut ympäri Suomen saatu käyntiin. Tätä lukuvuotta leimaa opettajien näkökulmasta muun muassa uuden opetussuunnitelman haltuun ottaminen. Koulujen Musiikinopettajat vastaa huutoon ja järjestää 1.-2.10. Syyspäivät Jyväskylässä uuteen opsiin perehtymisen hengessä. Ohjelma on julkistettu ja siihen pääset tutustumaan tarkemmin mm. KMO:n Facebook-sivuilla https://www.facebook.com/events/1657195674598462/
Ohjelma löytyy myös tämän Unisonon sivuilta.
Pääsin eräänä päivänä osallistumaan keskusteluun, jossa puhuttiin nykypäivän musiikinopettajuudesta ja opettajuudesta yleensä. Menneiden vuosikymmenten aikana muutos on ollut huima. Ei ole kauan siitä, kun tietoa piti todella etsiskellä kyliltä kirjastojen ja asiantuntijoiden tahoilta. Nykyään kaikki tieto on helposti saatavilla kotisohvalta käsin. Musiikinopettajuuteen vuosikymmenten kuluessa onkin merkittävästi vaikuttanut teknologian kehittyminen. Ensin perinteisten soittimien rinnalle nousivat sähköiset soittimet ja viime vuosina markkinoille on saatu valtava määrä erilaisia sovelluksia ja ohjelmia.
Opettaja on väkisinkin helisemässä tässä muutoksessa. Kaikkea on mahdotonta ottaa haltuun ja vaikka meillä onkin opetussuunnitelma ohjaamassa työtämme, jää opettajalle viime kädessä vastuu siitä mitä hän opettaa ja miten. Mitä on siis nykypäivän musiikinopettajuus? Mikä on tärkeintä mitä voimme musiikinopettajina opettaa?
Itse harrastan kansantanssia ja olen pohtinut viime aikoina myös sitä, mitä eri aikojen kansantanssit kertovat ajastaan. Tanhut ovat oman aikansa hittitansseja. Mitä ovat viime vuosikymmenten kansantanssit, Macarenat ja Gangnam Stylet? Kuinka monessa niissä katsotaan kanssatanssijoita silmiin tai otetaan kädestä kiinni? Kuinka monessa nykypäivän kansantansseista otetaan minkäänlaista kontaktia kanssatanssijoihin?
Teknologia kehittyy ja asiat muuttuvat myös koulumaailmassa. Kaikkina maailman aikoina ihmisellä on kuitenkin ollut tarve tehdä taidetta, olla luova ja ennen kaikkea olla laumassa, kosketuksissa muiden kanssa. Jo nämä asiat puolustavat musiikkia oppiaineena. Lisäksi mikään teknologia ei voi korvata ihmisen läsnäoloa, ei myöskään opettajan.
Meillä musiikinopettajilla on mahdollisuus antaa oppijoille kokemuksia ja oppeja, joita he eivät koskaan unohda. Yhdessä toteutetussa luovuudessa on sitä jotain. Toivotan voimaa kaikille tulevan lukuvuoden aherrukseen! Teette työtä, joka on tärkeää!
Kirjoittaja on juuri Ouluun muuttanut musiikin- ja luokanopettaja, aktiivinen yhdistysihminen ja KMOry:n puheenjohtaja, jolle kansanmusiikki ja -tanssi ovat erityisen lähellä sydäntä.
Jätä kommentti