Syksyn toimintasuunnitelmani on ollut toimiva: töissä on kivaa ja kotonakin rauha maassa. En ole siis lainkaan niin väsynyt kuin syksyn alussa kuvittelin tähän aikaan olevani. On ollut järkevää tehdä suunnitelmia, heittää niitä välillä romukoppaan, laittaa oppilaat kuuntelemaan ärsyttävääkin musiikkia ja soittamaan sitten toivebiisejään, pitää kunnon vapaapäiviä ja mennä toisinaan metsään niin konkreettisesti kuin kuvainnollisestikin. Erittäin järkevää on ollut myös liittyä – ansaitusti vuoden musiikinopettajaksi valitun, Pietu Halosen ylläpitämään facebook -ryhmään nimeltään ”Mitä tehdä musatunnilla?”.
Vaikka fiilikset työn suhteen tuntuvat pääosin positiivisilta, ovat ideat ja aika yksin puurtaessa välillä ärsyttävän vähissä. Asiaa ei ole helpottanut, että pelkästään luokan tekniikan opetteluun ja huoltamiseen on kulunut aikaa tunteja, saati sitten materiaalien läpikäymiseen ja suunnitteluun. Myös oppilaiden kanssa käydyt jutustelut ovat ottaneet päivistä oikeutetusti aikansa. Työpäivät koululla venyvät usein yhdeksäntuntisiksi, vaikka olisin siinä vaiheessa jo tehnyt monta kompromissia ja yrittänyt olla itselleni armollinen. Monesti olenkin löytänyt itseni illallafacebookista etsimästä vastausta kysymykseeni ”Mitä tehdä musiikin tunnilla seiskojen kanssa? Entäpä, mitä laulettaisiin kuoron kansa? Miten monipuolistaisin opetusta oppilaiden osaamistasoa vastaavaksi? Mistä löytäisin jonkun kivan uuden biisin?”
Ryhmässä jaetut vinkit ja linkit ovat tuoneet monta pelastusta työhöni. On ollut luksusta bongata sivulta uusia ideoita mielipiteineen vaikkapa yhteissoiton toteuttamiseen tai löytää nuotinnos juuri siihen biisiin, jota olisi itse pian alkanut etsiä tai kirjoittaa. Hämmästelen, miten upeita juttuja suomalaiset musiikin opettajat kouluissaan tekevätkään! Tuntuu myös hyvältä olla yhteydessä tätä kautta alan kollegoihin, joita koulussani ei ole. Toisinaan ryhmän keskustelun seuraaminen pistää pään myös liian pyörälle: Rajattomien ideoiden määrä lisää tuskaa opetus- ja suunnitteluajan puutteesta. Myös koulun resursseja tarkastelee uusin silmin, kun näkee ja kuulee, miten muut opettajat kouluissaan toimivat. Hyvä toisaalta niin. Tuleepa reagoitua asioihin herkemmin. Ideoiden jakaminen ja saaminen on joka tapauksessa lisännyt hyvinvointiani näin työurani alussa. Saan ryhmästä ideoita ja toteuttaessani niitä, tunnen olevani parempi opettaja. Uskon, etten ole ainoa, joka tuntee näin. Ryhmän olemassaolo onkin mielestäni lahja suomalaiselle musiikin opetukselle ja siitä kiitos kuuluu Pietulle. Annetaan hyvän kiertää jatkossakin.
Elina
Kirjoittaja on valmistunut luokan- ja musiikinaineenopettajaksi Turun yliopistosta, ja haluaa nyt ja tulevaisuudessa rohkaista ihmisiä löytämään musiikista iloa ja voimavaroja elämään
Jätä kommentti