Säveltäjyys on nyt esillä. Taideyliopiston ArtsEqual –hanke ja SÄPE, eli Metropolia Amk:n, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja Helsingin yliopiston yhteinen säveltämisen pedagogiikan koulutus, nostavat esiin musiikin luovan toteuttamisen uudenlaisia toimintatapoja. Tähän numeroon haastattelemani Taideyliopiston tutkija Heidi Partti totesi, että häntä ei koko hänen musiikkikoulutusputkensa aikana koskaan ole kannustettu omien musiikillisten tuotosten tekemiseen tai esittämiseen.
Nämä sanat voisivat olla suoraan minun suustani. Niinkin hyvää opetusta ja koulutusta kuin olen musiikin alueella saanut, soitettava ja laulettava ohjelmisto on aina koostunut valmiista materiaalista, tai sen pariin on vahvasti ohjeistettu. Vasta nuorena aikuisena aloin tehdä omaa musiikkia, sävellystyöksi sitä kai voisi myös kutsua, ja tietenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ehkä lapsena ja nuorena oli ylipäätään niin hurmioitunut, ja tavallaan täynnä, kaikesta jo olemassa olevasta musiikista, että omille musiikillisille ideoille ei juuri silloin ollut tilaa, tai tarvettakaan. Tai niitä ei osannut kaivata, kun kukaan ei ollut vaatimassa.
Nykyinen, tai tuleva, suunta on kuitenkin mielestäni oikea. Ja mikä paremmin sopisikaan uuden opetussuunnitelman tavoitteisiin ja ideaan kuin säveltäjyyden ruokkiminen. Oman luovuuden kanavointi ulospäin on aina hyväksi, tapahtui se sitten luokkahuoneessa, treenikämpällä tai omalla kotisohvalla. Esimerkkejä löytyy taas läheltä. 6-vuotiaan tyttäreni kanssa olemme äänittäneet hänen omia kappaleitaan tabletilla tai puhelimella, minä säestäen kitaralla ja hän laulaen melodioita ja mainioita sanoituksia suoltaen. Kynnys tekemiseen on varsin matala, kun musiikin äänityskin onnistuu niin näppärästi, yhtä nappia painamalla. Ja aion myös kannustaa häntä jatkossa samanlaiseen toimintaan! Vielä ollaan siinä iässä, ettei leikittelevää luomista kutistava ja kuristava itsekritiikki ole tiellä.
Tämä Unisono on tällä erää viimeinen numeromuotoisena ilmestyvä. Jatkossa Unisonon sivusto siirtyy kokonaan KMO:n sivuille, ja juttuja julkaistaan numerokokonaisuuksien sijaan säännöllisesti juttu kerrallaan. Sivusto aukeaa edelleen kuitenkin samanlaisena kuin ennenkin, ja jutut löytyvät klikkaamalla vanhaan tapaan. Tämä siirtymä tiuhempaan julkaisutahtiin palvelee Unisonon sivuston pohjaa ja ideaa, ja istuu myös ajatukseltaan ja käytännöltään tähän päivään. Toivottavasti yhä useampi, uusikin lukija löytää lehden!
Samalla pitkäaikainen kolumnistimme Tuula Kotilainen vetäytyy ansaitulle eläkkeelle. Kolumneja jatkossa kirjoittavat vuoroin vaihtuvat musiikinkasvatuksen ammattilaiset, aloittavassa vuorossa nyt Jukka Louhivuori Jyväskylän yliopistosta.
KMO:n Jyväskylässä pidetyt syyspäivät kirvoittivat perinteisen raportin lisäksi muutaman opettajan pohdintoja musiikinopettajien pedagogisista opinnoista tänä päivänä, ja kannattaa myös muistaa seurata Taidetestaajat-hanketta, jota nyt tässä numerossa Kansallisoopperan ja -baletin näkökulmasta valotetaan.
Näiden sanojen siivittämänä toivotan kaikille oikein hyvää joulua ja loppuvuotta!
Heidi Horila
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka ihmettelee jatkuvasti erilaisia arkielämän musiikillisia, kulttuurisia ja sosiaalisia yhteentörmäyksiä.
Jätä kommentti