Viimeiset kuukaudet ovat olleet KMO:n kannalta haastavat, mutta hallituksella katse on jo horisontissa. Raskaat päätökset ja toiminnan uudelleen organisointi on kuluttanut paljon panoksia ja energiaa, mutta toivottavasti yhdistyksenkin talvipäivänseisaus on koittanut. Marras-joulukuun pimeydessä kaipaisi valoa, ja onneksi se pilkistävä valo on pikemmin aamun kajoa kuin auringon laskun ruskoa. Itse olen näinä hankalina hetkinä miettinyt, miksi me nelisensataa KMO:n jäsentä ylläpidämme yli satavuotiasta dinosaurusta.
Yhdistyksen kannalta on tärkeää keskustella, mihin KMO:ta nykypäivänä tarvitaan. Tarvitaanko näin raskasta yhdistysrakennetta kokoamaan yhteen Suomen musiikin opettajat? Vastaus on ajatusleikin jälkeen lopulta perin helppo: kyllä tarvitaan. Yhteydenpito on nykyään vaivatonta sähköisten välineiden ja sosiaalisen median avulla, mutta usein varsin yksin opetustyötään puurtavat musiikinopettajat tarvitsevat foorumeita tavata myös kasvokkain.
Hallituksen vaikuttamistyö ei välttämättä näy kovin konkreettisesti jäsenistölle, mutta sen tehokkaaseen organisointiin tarvitaan tällaista rakennetta, joka kanavoi asiantuntemuksen. KMO on asiantuntijajärjestö, jota kuunnellaan ja katson, että sitä asemaa ei ole syytä lähteä heikentämään. Toivottavasi peruskoulun lisätunti musiikkiin, opetussuunnitelman perusteiden konkretisointi ja lukion tuntijaon heikennysten torjuminen olisivat tarpeeksi konkreettisia tuloksia vaikuttamistyöstä, jotka näkyvät ja tuntuvat myös musamaikan arjessa. Lopputulokset eivät tietenkään voi demokraattisessa yhteiskunnassa olla täysin yksittäisen tahon intressien mukaisia, mutta kompromisseja on pyritty rakentamaan ja älyttömyyksiä ampumaan alas. Argumentointi ja mielipiteen muokkaus vaatii kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä.
Koulutus on KMO:n kolmas tärkeä päätehtävä. Koulutukset jalkautetaan tulevaisuudessa sinne, missä opettajatkin ovat. Alueelliset koulutukset ovat joustavampia ja lähempänä. Olen myös pohtinut, mikä kouluttajapotentiaali teissä jäsenissä piileekään. Aineenopettaja on oman alansa asiantuntija, joten sen asiantuntemuksen jakaminen esimerkiksi oman alueen luokanopettajille voisi olla erittäin hedelmällistä. KMO on valtakunnallinen järjestö, mikä näkyy siinä, että jäseniä on ympäri Suomea. Hallituskin on kattava otos erityyppisiä musiikin alan ammattilaisia. Valtakunnalliset KMO:n päivät ovat jatkossakin osa yhdistyksen toimintaa, mutta niiden sisältöä ja konseptia on syytä päivittää. Otan hallituksen kanssa erittäin mielelläni vastaan jäsenistön ajatuksia ja ehdotuksia, millaisiin tarpeisiin kevät- tai syyspäivien tulisi vastata.
Lukion uudistuksessa sisältö ei muutu, mutta toimintaedellytykset heikentyvät
Lukion uudistuksessa valtioneuvosto sai aikaan nahkapäätöksen, joten muutokset ovat lähinnä kosmeettisia. Musiikin osalta muutosta tuntijaossa ei juuri tullut, ainoastaan yksi valtakunnallinen syventävä kurssi vähennettiin. Edelleen lukiossa kaikki opiskelevat taideaineita 1-2 kurssia. Opetussuunnitelmia uudistetaan vain vähän. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että lukion opetussuunnitelman perusteet päivitetään vastaamaan uutta tuntijakoa. Lukio ei siis sisällöllisesti uudistu nykyisestä juurikaan. Sen sijaan rahoitusperusteet ja resurssit muuttuvat radikaalisti. Tällä hallituskaudella toisen asteen koulutus on ajettu kuilun partaalle. Väitteet, ettei karsita ja leikata, ovat täysin sumutusta. Jos tämä lukuvuosi on ollut haastava lukion musiikin opetuksen kannalta resurssileikkauksineen, on tulevaisuuden kuva valitettavasti nykyistä synkempi. Opetusministeri Kiurun johdolla on rapautettu toimiva ja kustannustehokas lukiokoulutus lyhyen aikavälin säästöjen varjolla vai onko taustalla sittenkin pidemmän aikajänteen hajota ja hallitse –politiikalla piirtää suuntaviivoja toisen asteen reformille.
Halukkaita lukiokoulutuksen uudistamiseen tuntuu löytyvän viljalti, mutta pedagogina ihmettelen, miten lukio nähdään tsaarin aikaisena oppikouluna. Itse lukiossa työskentelevänä näen, että lukioon ja sen opetusmenetelmiin kohdistuva kritiikki osuu vain osin kohteeseen ja pääosin haukutaan menneen maailman koulua. Yleissivistyksen haluaa kaapata itselleen jokainen ja yleissivistys halutaan määritellä toisinaan hyvin tarkoitushakuisesti. Vaikuttaa siltä, että hanakkuutta lukion uudistamiseen ohjaa enemmän vaikuttamisen halu kuin suuri pedagoginen viisaus tai punnittu visio uljaasta uudesta lukiosta. Omasta näkökulmastani katsellen meiltä puuttuu taho, jolla olisi aidosti visio koulutuspolitiikan suunnasta. Nyt koulutuspolitiikka ja -järjestelmä nähdään hyvin yksisilmäisesti työelämän ja kilpailukyvyn tarpeiden lähtökohdista unohtaen sen muut yleissivistävät ja yhteiskuntapoliittiset kytkökset.
Jos lainsäätäjä on lukioasetuksessa päättänyt, minkä oppiaineiden kautta lukion yleissivistävä päämäärä saavutetaan, on mielestäni kyseenalaista, että monessa lukiossa on todellisuutta oppiaineiden hierarkkinen jako tärkeisiin ja vähemmän tärkeisiin aineisiin. Tämä kirjaamaton piilo-opetussuunnitelma johtaa musiikin kannalta harmilliseen tilanteeseen, jossa musiikin opetusta lukiossa joudutaan jatkuvasti puolustelemaan ja kursseja markkinoimaan, jotta saataisiin tarpeeksi opiskelijoita. Tilanne on turhauttava. Muistakaa ja muistuttakaa, että musiikin kursseilla opiskellaan musiikillisten taitojen ja tietojen lisäksi luontevasti ja sisäsyntyisesti niitä kovasti peräänkuulutettuja yhteistyö-, esiintymis- ja ryhmätyötaitoja, joita menestyvät työpaikat ovat toivoneet lukion tarjoavan ja joita tulevaisuuden työelämässä kaivataan. Musiikki on kaiken teoreettisen yksin pänttäämisen rinnalla toiminnallinen ja yhdessä tekemisen foorumi. Meillä on pätevät ja intohimoiset opettajat, mutta ei aina mahdollisuutta jakaa pedagogista osaamistamme siinä laajuudessa kuin haluaisimme.
Juhlakauden kiireiden keskeltä
Timo Kovanen
Puheenjohtaja
Jätä kommentti