Tänä vuonna Kalevala juhlii ensipainoksensa 180-vuotissyntymäpäiviä. Vietetään myös Sibeliuksen juhlavuotta. Erilaisista esityksistä voi ammentaa paljon koulun musiikintunneille ja edelleen oppilaiden omiin tuotoksiin. Tarinoiden lähde on vanha, mutta kertomukset ovat aina ajankohtaisia – rakkauden, rikkauden ja onnen tavoittelu; kosto, omahyväisyys ja kohtalo; syntymä ja kuolema.
Jean Sibelius – Tero Saarinen
Kullervo
Suomen Kansallisbaletissa 14.3.2015
Taiteen teemapäivä Kansallisoopperalla huipentui tietenkin esitykseen. Tero Saarisen koreografia ja ohjaus oli kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas. Se toi esiin Kalevalan Kullervon karun tarinan kaunistelematta ja selkeästi tehden samalla katsojaansa lähtemättömän vaikutuksen. Esityksen teemoja olivat Kullervon rikkinäinen lapsuus, identiteettiongelmat, hallitsematon tunne-elämä ja pilalle menneen elämän kostaminen. Saarinen keskittyi teoksessaan tarkastelemaan erityisesti kolmea hahmoa: Kullervoa, hänen sisartaan ja Kimmo-ystävää.
Jean Sibeliuksen musiikki sai kylmät väreet aikaiseksi viimeistään siinä vaiheessa, kun lavalle asteli hitaasti iso mieskuoro ja aloitti väkevän tulkintansa. Sibeliuksen vokaalisinfonia asettaakin näyttämökerronnalle omat erityisehtonsa, sillä kaksi ensimmäistä osaa ovat soittimellisia ja kolmannessa osassa mukaan tulevat oopperalliset hahmot Kullervo ja hänen sisarensa. Tero Saarinen oli löytänyt koreografiassaan olennaisen tanssivien ja laulavien hahmojen suhteesta toisiinsa. Esitys oli varsin ehyt kokonaisuus.
Kiehtovin elementti oli Mikki Kuntun suunnittelema valaistus. Vastaavaa ei ole ennen Kansallisoopperan lavalla nähty. Valaistuksen värimaailma oli hyvin yksinkertainen, mutta tehoa oli senkin edestä. Valo heijastui välillä keiloina lattiaan, välillä Kunttu pelasi erilaisilla varjoilla ja välillä saimme nähdä pikselimäistä valoverkkoa. Vaikuttavin kaikista oli kuitenkin koko näyttämön halkaiseva valoseinä. Se toimi ikään kuin maailman rajana ja horisonttina. Kannattelipa Kullervo sitä jossain vaiheessa harteillaankin.
Olisin mennyt katsomaan Kullervon takuuvarmasti uudelleenkin, ellei kyseessä olisi ollut viimeinen esitys.
Stringpurée Band – Reino Niiniranta
Kalevala Live
Oranssi-klubilla Helsingin Suvilahdessa 18.4.2015
Kalevala ja kantele ovat erottamaton pari. Yhtälö sai aivan uusia ulottuvuuksia, kun 1970-luvun animaatioelokuvan ääniraita laitettiin mutelle ja siihen päälle täräytettiin uudet musiikit 39-kielisen sähkökanteleen, sähköbasson, rumpujen ja alttoviulun voimin.
Ensin tarvittiin idea, joka syntyi paperianimaation tekijän Reino Niinirannan muistotilaisuudessa keväällä 2013, kun perikunta katseli vaarin vanhoja valokuvia. Ihan pieni juttu ei seitsenosaisen animoidun kansalliseepoksen läpisävellys tietenkään ole ollut. Stringpurée Band suoriutui haasteesta upeasti ja lopputuloksena saimme kuulla osuvaa, rikasta, raikasta ja koskettavaa musiikkia.
Senni Eskelinen, Kalle Ylitalo, Niko Votkin ja Juulia Niiniranta musisoivat taidolla. Jokaisen soitto on yksistäänkin hyvin soljuvaa, mutta yhdessä eri soittimien osuudet kutoutuivat äänimaisemaksi, joka on vailla vertaansa. Erityisesti Niko Votkinin taidokas settisoitto ja sen ympärille rakennetun lyömäsoitinarsenaalin värimaailma tekevät minuun Stringpurée Bandin keikoilla kerta toisensa jälkeen suuren vaikutuksen.
Suomalainen kulttuuriperintö heräsi esityksen aikana eloon ja Reino Niinirannan rohkean futuristinen animaatio sai ansaitsemansa tulkinnan. Oranssi-klubin tehdasmainen miljöö loi hyvät puitteet sekä elokuvalle että livemusiikille.
Stina Myllys
Kullervon kuvat: Sakari Viika/ Suomen Kansallisooppera
Kirjoittaja on helsinkiläinen musiikinopettaja ja kapellimestari
sekä KMO ry:n hallituksen jäsen.
Jätä kommentti