KMO:n syyspäivillä Seinäjoella virisi keskustelu musiikin opetussuunnitelman sisällöstä. Juuri nyt Opetushallituksen johdolla ollaan työstämässä ainekohtaisia tavoitteita ja sisältöjä. Myös KMO:a kuullaan tässä valmistelussa. Opetushallituksen linjauksena on luoda peruskoulun opetussuunnitelman perusteista kaksiosainen: normiosassa määritellään peruskoulun tehtävä sekä oppiaineiden tavoitteet ja sisällöt hyvin tiiviisti, ja tukiosassa kuvataan tarkemmin opetuksen sisältöä. Toinen pyrkimys on väljentää oppiainekohtaisia sisältöjä, jotta peruskoulussa ehdittäisiin keskittyä rauhassa oleelliseen ja vältettäisiin tietoähkyä.
Musiikin osalta tavoitteet näyttäytyvät kahdelta kantilta. Yhtäältä voimassa oleva ops on jo todella väljä ja antaa opettajalle vapauden niin hyvässä kuin pahassa tehdä musiikin tunneilla lähes mitä tahansa. Edelleen väljentäminen on mieletöntä, koska jo nyt opettajalle ja koululle vapauden toteuttaa musiikinopetus haluamallaan tavalla. Itse olen ainakin nauttinut suuresti tästä pedagogisesta vapaudesta luoda opetuksen sisältö väljissä raameissa. Niukka tuntiresurssi on enemmän rajoittanut mahdollisuuksia kuin liian tiukkaan määritelty ops. Toisaalta musiikin sisältöjen tarkempi määrittely loisi varmasti painetta koulutuksen järjestäjille pistää musiikin opetuksen olosuhteet kuntoon. Lisäksi se antaisi opettajille selkeämmän ohjenuoran, mitä oppilaille tulisi musiikintunneilla opettaa ja mitä heiltä tulisi vaatia.
Pitäisikö peruskoulun jälkeen osata taidemusiikin tyylikaudet barokista nykyaikaan vai tutustua erilaisiin musiikkikulttuureihin? Pitääkö blues-kaava osata soittaa A-duurissa kitaralla vai riittääkö että vain osallistuu yhteissoittoon jollain soittimella? Pitääkö peruskoulunsa päättävän ymmärtää musiikillisia juuriaan vai riittääkö juuri nyt pinnalla olevan tai nuorten itsensä luoman musiikin ruotiminen? Ilman substanssia musiikki olisi vain väline jonkin muun tavoitteen saavuttamiseen. Jotta musiikki olisi vakavasti otettava oppiaine, on silläkin oltava sisältö ja muoto. Siksi niiden määrittely on tärkeää niin valtakunnallisessa kuin paikallisessakin opetussuunnitelmassa.
Itse olen jäsentänyt oman opetusfilosofiani tiivistetysti seuraavien taitojen ympärille: tietotaidot, musisointitaidot, keksimistaidot ja yhteistyötaidot. Pohjimmiltaan musiikin tulee olla autenttista tekemistä ja toimintaa. Mutta jotta autenttisuuden ihannetta päästäisiin edes raapaisemaan, on tiedettävä jotain musiikin kontekstista. Se että lukiolaiset saavat nikkaroitua hittibiisin aihion tai yhdeksäsluokkalainen saa improvisoitua jazz-kappaleeseen oman soolon, edellyttää musisoinnin perusvalmiuksia, käsitystä musiikin käsitteistä ja ymmärrystä kontekstista. Siksi substanssi pidettävä opetuksen lähtökohtana. Siihen perustuu aineenopettajan asiantuntemus.
Kuntakohtaisten opetussuunnitelmien valmistelu on aloitettu monessa kunnassa hyvin etupainotteisesti. Paikallisiin opetussuunnitelmiin on ensiarvoisen tärkeää saada maininta aineenopettajien mahdollisuudesta opettaa myös alakoulussa. Silloin musiikin aineenopettajat voivat opettaa musiikkia yhtenäisissä peruskouluissa myös alemmilla vuosiluokilla. Tämä on yhtälailla työllisyys- ja pedagogiikkakysymys. Olkaa yhteydessä allekirjoittaneeseen valtakunnallista opsia koskien ja tietysti kärppänä paikalla omassa kunnassanne, kun niitä laaditaan.
Joulukiireiden liemessä marinoituen
Timo Kovanen
P.S. Valtakunnalliset Musiikkikasvatuspäivät Helsingissä 21.-23.11.2013 keräsi musiikkikasvatusväkeä yhteen ja oli valtavan hieno yhteinen voimainponnistus. Tuorein tutkimustieto ja käytännön työpajat antoivat osallistujille eväitä arjen työhön, mutta ennen muuta päivillä pääsi kohtaamaan lajitovereitaan. Myös suuri yleisö sai maistiaisia, miten moninaisesti musiikkia opetetaan eri paikoissa. Tällaisia yhteisiä ponnisteluita tarvitaan jatkossakin.
Jätä kommentti
One Response to “Mitä musiikinopetus tulevaisuudessa sisältää?”
Maria ja Linda
Tässä on järkeä!
kiva kuva