Opetus- ja kulttuuriministeriö tekee parhaillaan selvitystä erityislukioiden asemasta. Tarkoittaako tämä erityistehtävän saaneiden lukioiden lisärahoituksen kaventamista, poliittista lehmänkauppaa lukiosäästötaistelussa vai lopettamista kokonaan, on vielä epäselvää. Musiikkilukiot ovat olleet aktiivisesti antamassa lausuntonsa ja itsekin olen monessa tapaamisessa päättäjien kanssa pitänyt erityislukioiden kysymystä esillä. Vastaukset ovat olleet yleensä vaitonaisia, vaikka nyökyttelyä puolustaville perusteille olen yleensä saanut. Erityislukioiden tulevaisuuden näkymät ratkeavat 13.3., kun työryhmä antaa esityksensä opetusministerille.
Lukioita lyödään tällä hetkellä muutenkin urakalla, kun hallituksen päätös leikata toisen asteen perusrahoitusta kurittaa lukioita viimeistään ensi syksystä lähtien, useimpia jo tänä lukuvuonna. Tämä tarkoittaa prosenteissa noin neljää prosenttia valtionosuusleikkausta ja euroissa satoja miljoonia, mutta arjen opetustyössä suorastaan katastrofia. Siitä huolimatta, että parin viime vuoden aikana kursseja on jo pudotettu kovalla kädellä, on lähes joka lukiolla vielä edessään vyönkiristyksiä: kasvavat ryhmäkoot, kurssien nousevat perustamisrajat, kurssitarjottimien rankka karsiminen ja koulukohtaisten kurssien alasajo ovat edelleen arkipäivää. Tilanne pahenee entisestään surkeasta vieläkin masentavampaan.
Minua huolettaa kaikkein eniten lukion yleissivistävän tehtävän mureneminen: motivoituneille ja intohimoisille opettajille ei anneta mahdollisuutta tehdä työtään pedagogisesti kunnianhimoisesti, eikä opiskelijoilla ole aitoa mahdollisuutta syventyä ja sivistyä. Kyllä me ylioppilaita saamme jatkossakin, mutta millaista laaja-alaista sivistystä nämä valkolakit ovat saaneet opinahjoistaan ammentaa, on mielestäni surullista katsottavaa. Mihin tarvitaan tutkintotehtaita, jotka tuottavat bulkkikamaa? Yliopistot eivät saa sellaista opiskelija-ainesta, joista loihtia tulevaisuuden laaja-alaista osaamista ja ymmärrystä osoittavia aivotyöntekijöitä eikä puutteita ehditä korkea-asteen opinnoissa paikkaamaan. En syytä missään tapauksessa lukioita, rehtoreita tai opettajia, vaan ongelman ydin on ministeriön näköalaton koulutuspolitiikka.
Karun arjen lukioissa tuntee usein myös musiikinopettaja nahoissaan: Korviini on kantautunut useampiakin huolestuneita kyselyitä ja tarinoita, miten kurssien perustamisrajat on nostettu niin korkealle, etteivät syventävät kurssit toteudu tai jos toteutuvat pienemmällä opiskelijamäärällä, maksetaan niistä puolen kurssin palkka. Pedagogina ymmärrän vallan hyvin, miten opettaja hyvää hyvyyttään päättää mieluummin ottaa puolen kurssin palkan ja saada kurssinsa onnistumaan kuin karsia mieluinen kurssi pois. ”Onhan se opiskelijoidenkin etu ja saahan siitä nyt edes puolikkaan palkan.” Vaikka itsekin saattaisin moiseen ajatuksen juoksuun haksahtaa, on se kuitenkin armottoman vaarallista oman ammattitaidon alennusmyyntiä. KMO ei ole työmarkkinaosapuoli vaan pedagoginen järjestö, mutta siitä huolimatta kehotan näissä tapauksissa olemaan yhteydessä OAJ:n luottamusmieheen. Toinen valitettavasti paikallisesti taisteltava asia on musiikkitehtävien hoidosta maksettava korvaus. OVTES:ssa ei ole lukion osalta peruskoulun tapaista mainintaa koulun musiikkitehtävien hoidosta, mutta opetussuunnitelma velvoittaa kulttuurin vaalimiseen. On siis vähintäänkin kohtuutonta teettää musiikin opettajalla tai kellään muullakaan ilmaista työtä, mutta vaikea olisi kuvitella koulun juhlia täysin ilman musiikkia. Joskus olen leikitellyt ajatuksella, mitä jos ei suostuisikaan alekauppaan.
Mutta jos paljon tummia pilviä, niin jotain hyvääkin. Lukion uudet opetussuunnitelman perusteet valmistellaan pikavauhtia ja KMO on onneksi mukana aktiivisesti tässä prosessissa. Uudistuksesta tulee lähinnä päivitys ja muutokset ovat pieniä. Ennen hiihtolomia pieni työryhmä oli opetushallituksessa kuultavana uudistuksesta ja yhdessä totesimme nykyisten perusteiden olevan pääpiirteissään erinomaiset ja edelleen ajankohtaiset. Pienillä päivityksillä tavoitteisiin ja kurssisisältöihin niistä saadaan entistä paremmat. Yksi valtakunnallinen syventävä kurssi jää pois, mutta OPH laatii perusteet koulutuksen järjestäjän soveltaville taideaineiden yhteisille kursseille. Yleisvaikutelmani on, että lukion opetussuunnitelman perusteet pysyvät melko samanlaisena kuin nyt, eli väljänä ja tiiviinä. Tavoitteet ja kurssikuvaukset päivitetään vastaamaan uutta lukioasetusta ja sen henkeä.
Timo Kovanen
Jätä kommentti