Pitkäjänteinen vaikuttamistyö on uuvuttavaa ja toisinaan turhauttavaa, mutta aika ajoin työ tuottaa tuloksia. Koulutuspolitiikasta ei ole viime aikoina tullut hyviä uutisia ja näköalat ovat tummanpuhvia. Yksi valonpilkahdus kuitenkin välähti. Kauan vatvottu ja odotettu päätös peruskoulun kokonaistuntimäärän nostamisesta 222:sta vuosiviikkotunnista 225:een saatiin vihdoin nuijittua kehysriihessä. Nämä kolme vuosiviikkotuntia tulevat peruskoulun valinnaisiin aineisiin. Se tarkoittaa musiikin opetuksen kannalta parempia edellytyksiä 8. ja 9. vuosiluokalla. Tällä päätöksellä sekä valinnaisuus että taide- ja taitoaineiden asema paranevat. Valinnaisia aineita on peruskoulussa 12vvt ja näiden lisäksi on taide- ja taitoaineiden valinnaiset 5vvt. Yhteensä peruskouluun valinnaisia tunteja tulee 17vvt ja on hyvä muistaa, että yläkoulussa kaikille yhteistä musiikkia on 2vvt. Peruskoulun osalta musiikin opetuksen tulevaisuus vaikuttaa nykyistä valoisammalta.
Lukion tulevaisuus puolestaan näyttää luvalla sanoen katastrofaaliselta. Tuntijako on edelleen täysin auki. Ylioppilaskirjoitukset sähköistyminen etenee omaa tahtiaan. Leikkauksia kohdennetaan toiselle asteelle huimat 260Me, joista n. 130Me koskee nuorten lukiokoulutusta. Juustohöylä heiluu ja erityistehtävän saaneiden lukioiden lisärahoitus puolitetaan. Tulevaisuudessa valtionosuus maksetaan vain kolmen vuoden opiskelijoista. Nämä heikennykset on siis jo päätetty ja tulevaisuudessa rakenteellisen kehittämisen nimissä lukioverkkoa karsitaan rankasti, koulutuksen järjestämisluvat menevät uudelleen hakuun ja rahoitusperusteet muuttuvat radikaalisti. Nykyisin valtionosuuden keskeisin määräytymisperuste on opiskelijamäärä. Tulevaisuudessa lukion rahoituksen kriteerit perustunevat opiskelijamäärään, määräajassa suoritettuihin tutkintoihin ja koulutuksen vaikuttavuuteen, eli painopiste siirtyy suoritteisiin. Tämä kaikki myllerrys toteutetaan vuosina 2015-2017.
Suomeksi sanottuna lukiosta on tulossa entistä vahvemmin tutkintotehdas, niin kuin on käynyt korkeakouluille. Mitä nämä muutokset tarkoittavat lukion musiikin opetuksen kannalta? Lukioiden määrä vähenee ja kurssitarjottimia karsitaan. Koska musiikkia ei kirjoiteta ylioppilasaineena eikä se siten suoraan edistä tutkinnon suorittamista, on uhkana että musiikin kurssien edellytyksiä ei aidosti edes luoda. Perusopetuksen ja lukion yhteys katkeaa yhä useammin tulevaisuudessa, kun lukioyksiköitä kootaan yhteen. Vaikka lukioiden koko tullee kasvamaan, jää nähtäväksi miten käy lukion musiikin lehtoreiden virkojen. Isommissa yksiköissä periaatteessa pitäisi olla mahdollista saada opetusvelvollisuus täyteen lukiokursseista. Näyttää kuitenkin siltä, että edes tuhannen opiskelijan opiskelijapohja ei välttämättä riitä viran perustamiseen, mikäli koulutuksen järjestäjällä ei ole halukkuutta. Musiikkia tulee kuitenkin olla tarjolla tulevaisuudessakin, mutta valinnanvapaus tuo mukanaan epävarmuuden.
Musiikkilukioiden kannalta tilanne on erityisen tukala. Kolme päätöstä vaikuttaa musiikkilukioihin varsin ratkaisevasti: lisärahoituksen osuuden leikkaus heikentää huomattavasti musiikin syventävien kurssien ja instrumenttiopetuksen edellytyksiä. Pääosin musiikkilukiolaiset suorittavat lukion kolmessa vuodessa, joten rahoituksen rajoittaminen kolmen vuoden opiskelijoihin ei vaikuta samassa mitassa kuin esimerkiksi urheilulukioihin, mutta heikentää opiskelijan ja koulun joustavia ratkaisuja. Lukioverkon karsiminen ja järjestämislupien uudelleen hakeminen voi sen sijaan olla kuolinisku musiikkilukioille. On vaikea spekuloida kuinka moni koulutuksen järjestäjä hakee erityisen tehtävän lisärahoitusta musiikkiin ja kuinka monta lupaa ministeriö päättää myöntää. Nythän musiikkilukioverkko perustuu vahvasti maakunnalliseen ja alueelliseen tarpeeseen. Vaikka musiikkilukioita on melko vähän, ovat ne erityisen merkittäviä suomalaisen musiikkikasvatuksen kannalta ja tulevien musiikkialan ammattilaisten kasvualustoja. Tosin ihan tavallisenkin lukion tulisi tarjota jatko-opintokelpoisuus alan korkeakouluopintoihin. Näin ei kuitenkaan useinkaan ole edes periaatteessa, koska syventävien kurssien toteutuminen on epävarmaa.
Ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen ei ole herättänyt musamaikoissa samanlaista kuhinaa kuin kollegoissa. Uudistus ei suoraan vaikuta meidän arkeemme, mutta toivoisin näkeväni, että uudet yleissivistävät koeosiot sisältäisivät myös musiikkiin liittyviä tehtäviä. Sähköiset välineet mahdollistavat audiovisuaalisen materiaalin hyödyntämisen ylioppilaskokeissa. Musiikki on osa lukion oppimäärää, joten miksi sen sisältöjä ei sisällytettäisi osaksi tutkintoa.
Yleissivistävä koulutus on siis myllerryksessä ja yhä enemmän kouluarjen tärkeistä päätöksistä tehdään paikallistasolla. On äärimmäisen tärkeää, että vaikutatte omilla kouluillanne ja kunnissanne niin peruskoulun tuntijakoon ja opetussuunnitelmiin kuin lukiouudistuksen suuntaviivoihin. Muutosta ei voi eikä kannatakaan yrittää pysäyttää. Sen suuntaan voi kuitenkin vaikuttaa, vaikka meille muuta yritetäänkin väittää. Usein vääjäämättömät taloudellistekniset päätökset ovat sittenkin lopulta arvovalintoja ja niille on vaihtoehto. Älkää siis suostuko ottamaan annettuna kaikkia päätöksi, vaan vaatikaa perusteluita ja tuokaa meidän yhteistä näkemystämme paikallisille päättäjille. Työvälineitä ja viimeisimmät tiedot saatte KMO:n toimistolta tai allekirjoittaneelta. Myös kannanotot ja julkilausumat antavat kättä pidempää paikalliseen vaikuttamistyöhön. Pidetään yhdessä musiikkikasvatuksen puolia ja vängätään muutoksen suuntaa suotuisaan kurssiin.
P.S. Kiitos kaikille kevätpäivien koulutuksiin ja paneelikeskusteluun osallistuneille!
Kevättä rinnassa
Timo Kovanen
Jätä kommentti