Vuoden päästä syys-lokakuun taitteessa järjestetään Riihimäellä taide- ja taitoaineiden opettajien yhteiset syyspäivät. Tapahtuma kerää kaikkien peruskoulussa opetettavien yhteisten taide- ja taitoaineiden opettajat yhteen tutustumaan toisiinsa ja kaikille avoimiin työpajoihin. Luvassa on lisäksi huipputason puhujia ja tyylikäs iltajuhla. Tapahtuma korvaa vuoden 2014 KMO:n syyspäivät, mutta tavallisten syyspäivien ohjelman päälle se tarjoaakin rutkasti laajemman koulutus- ja aktiviteettitarjonnan. Kannattaa siis tulla! Tämä kaikki on ollut mahdollista yhteistyön kautta. Vajaan vuoden olemme työstäneet työnimellä taitopäivät kulkevaa tapahtumaa ja yhteistyöfoorumina on toiminut Staili.
Kuluvana vuonna olen toiminut Staili ry:n puheenjohtajana. Harvalle musiikinopettajalle Staili on erityisen tuttu, vaikka se on toiminut jo kohta kuusi vuotta. Staili on Suomen taito- ja taideaineiden opettajien liitto, jonka jäseniä ovat KMO, kuvataiteen-, tekstiilityön-, teknisentyön-, liikunnan- ja kotitalousopettajat. Liiton tehtävä on parantaa taito- ja taideaineiden asemaa ja arvostusta sekä lisätä jäsenjärjestöjen yhteenkuuluvuutta. Myös kaikille yhteisten päämäärien ja etujen ajaminen kuuluu sen tehtäviin. Tästä esimerkkinä peruskoulun tuntikehykseen mahdollisesti lisättävä 3vvt:n valinnaistuntien lisäys, jota yhdessä tuumin olemme ajamassa. Samoin Stailissa pyrimme löytämään yhdessä vahvempaa painoarvoa keskusteluissa ns. isojen aineryhmien edunvalvojien kanssa.
Moni varmasti huomasi Helsingin Sanomien politiikan toimittajan Matti Tyynysniemen pääkirjoituksen elokuun alussa Matematiikka kunniaan (HS 8.8.2013). Kirjoitus oli jälleen tutunoloinen avautuminen koulun tärkeistä ja vähemmän tärkeistä aineista, mutta se sisälsi erittäin tärkeän näkökulman: ajattelun taitojen kehittäminen. Ei matematiikkaa eikä taideaineitakaan tulisi opiskella yksisilmäisesti vain työelämän tai kansantalouden vuoksi, vaan niiden itsensä takia ja ajattelun taidon monipuolista kehittämistä silmällä pitäen. Oppimistulokset ovat laskeneet kautta linjan, eivätkä oppilaat osaa enää keittää perunoita, laskea, yhdyssanoja, väli-ilmansuuntia, Ranskan vallankumousta, vastavärejä saati laulaa. Mitä ne sitten osaavat?
On mielenkiintoista, miten ajatus tasoryhmistä ja tuntimäärän lisäämisestä ovat tärkeimmät työkalut huonojen oppimistulosten ja oppilaiden motivaation korjaamiseen. Pitäisikö opetusmetodeja ja –sisältöjä tarkistaa lainkaan? Harva oppilas ehtii soittotehtävää suorittaessaan roikkua facessa. Toki niitäkin multitasking-yrittäjiä aina joskus löytyy. Myös jokaisen musiikinopettajan olisi syytä jatkuvasti reflektoida, miten ja varsinkin miksi opetan niin kuin opetan. Musiikissa on niukkojen tuntiresurssien myötä on perinteisesti osattua keskittyä oleelliseen. En tiedä, miten vaikkapa matematiikassa priorisoitaisiin, jos 11 tunnin sijaan yläkoulussa olisi käytössä vaikkapa yksi tunti/vuosiluokka tai lukiossa 10 kurssin sijaan opiskeltaisiin vaikkapa neljä kurssia, jonka jälkeen päättökoe. Jostain syystä joillain oppiaineilla on kyseenalaistamaton asema (enkä viittaa nyt vain matematiikkaan, joka on kiehtova ja ajattelun kannalta mielekäs aine), mutta musiikinopetusta joutuu jatkuvasti puolustamaan, vaikka musiikin vaikutukset muistiin, oppimiseen, henkiseen hyvinvointiin, aivopuoliskojen yhteistyöhön, keskittymiseen, jne. ovat tutkitusti erittäin positiivisia ja tehokkaita. Ajattelun taidon kehittäminen voisikin nousta uuteen kukoistukseen matematiikan, filosofian ja musiikin opiskelun avulla. Lukion tuntijaon ja opetussuunnitelman uudistamisessa olen ajattelun taitojen ja moniulotteisen sivistyksen vankkumaton puolestapuhuja ja peruskoulunkin opetussuunnitelmassa tämä näkökulma saisi olla läsnä. Musiikki on näiden välineellisten tavoitteiden lisäksi tärkeää itsessään, joten antaa soiton soida ja laulun raikua!
Riemullista lukuvuoden alkua arvon kollegoille,
Timo Kovanen
Jätä kommentti