Syksyn muutostuulia

Syksy ja etenkin syyskuu on aina ollut minusta erityisen inspiroivaa aikaa. Syksyn tuoksut, huikeat värit ja lukuvuoden aloitukset kertovat jonkin uuden alusta, puhtaasta pöydästä. Nyt aikuisena ja työelämään siirtyneenä tämä tunne on jossain määrin hälventynyt tai ainakin epämääräistynyt, eikä syksyn tarjoamasta uudesta alusta pysty ehkä ihan samoin nauttimaan ja ammentamaan, kuin joskus nuorempana. Mutta siellä ne eteenpäin potkiva voima ja energia silti jossain ovat, ilmenevät vaikka sitten pienempinä tökkäyksinä ja innostumisen aaltoina.

 

Tätä syksyä varjostaa valitettava KMO:n hallituksen pakotettu päätös lopettaa yhdistyksen toiminnanjohtajan pesti. Päätös on harmillinen koko yhdistyksen toiminnan kannalta. Unisonon päätoimittajana se tarkoittaa minulle entistäkin yksinäisempää työskentelyä. Vapaana toimittajana työskennellessä olen tottunut siihen, ettei varsinaista kiinteää työyhteisöä ole ympärillä. Toiminnanjohtajan kanssa on kuitenkin voitu yhdessä ideoida juttuja lehteen, pohtia lehden sisältöä ja tulevaisuutta. Nyt tämä aivoriihimahdollisuus jää kokonaan pois, vaikka toki ja toivottavasti hallitus ottaa tulevaisuudessa ideoinnissa entistä aktiivisemman roolin. Siispä toivonkin teiltä, alan tuntevat ja kentällänne aktiivisina toimivat musiikinopettajat, rohkeutta heitellä juttuehdotuksia minulle päin! Koska te teette tämän alan ja kentän, te myös tiedätte, mitä kaikkea siellä tapahtuu. Ehdotukset voivat koskea suoraan koulumaailmaa, projekteja tai hankkeita opinahjoissa, kiinnostavia henkilöitä, alan käsityöläisiä tai vaikka luokkaretkeä kiinnostavaan musiikilliseen kohteeseen. Voitte itse kirjoittaa raportteja kokemastanne tai vain vinkata allekirjoittaneelle hyvästä aiheesta, unisono.lehti@gmail.com

 

KMO:n hallituksen jäsen Hanne Orrenmaa vieraili viime lokakuussa Nepalissa vapaaehtoistyössä ja opettamassa musiikkia sikäläisille lapsille ja nuorille. Hanne kertoo matkastaan tässä Unisonon syksyn numerossa koskettavien tarinoiden ja kokemustensa kautta. Vaikka matkasta on aikaa jo vuosi, ei tämä aihe vanhene. On raastavaa, suorastaan lamaannuttavaa ajatella, että joka päivä pieniä lapsia ympäri maailman myydään prostituoiduiksi, koska perheen vanhemmilla ei ole muuten varaa elättää perheen muita lapsia tai itseään. Valokuvaaja Meeri Koutaniemikin kävi juuri elokuussa kouluttamassa ja kuvaamassa kotiorjuudesta vapautettuja nepalilaisia tyttöjä. Koutaniemi opetti tytöille valokuvaamisen alkeita ja näyttely heidän ottamistaan kuvista avautuu pian Plan-järjestön kotisivuilla. Koutaniemen näyttely kuvaamistaan tytöistä on nähtävissä lokakuussa Helsingissä. Plan -järjestön työskentelyn ansiosta orjuudesta on viime vuosina pelastettu Nepalissa tuhansia lapsia. Kaiken masentavan uutisvirran keskellä täytyy iloita näistä pilkahduksista; taiteella ja järjestötyöllä, parhaimmillaan yhdessä, voidaan oikeasti vaikuttaa.

 

Hanne kertoo jutussaan, että vaikka opetetut ja opetellut asiat nepalilasten mielistä pian unohtuisivatkin, oli näiden lasten ja nuorten motivaatio ja into oppia musiikista täysin varauksetonta. Ja kohtaamisesta jää aina muisto. Ehkä joku innostuu tämän muiston voimin jatkamaan eteenpäin, ehkä se antaa pienen toivon pilkahduksen sellaisen arjen keskellä, josta meillä ei oikeasti ole aavistustakaan. Ehkä vasta varsinaisesti kehityshankkeen alla oleva koulujen musiikinopetus Nepalissa voi aikanaan parantaa oppilaidensa elämänlaatua jollain tapaa, arjen pienissä paloissa. Vaikka olisi naiivia uskoa näin, ehkä vain täytyy?

 

Voimia uuteen lukuvuoteen kaikille!

 

Heidi

 

Kirjoittajan kuvaKirjoittaja on vapaa toimittaja, joka ihmettelee jatkuvasti erilaisia arkielämän musiikillisia, kulttuurisia ja sosiaalisia yhteentörmäyksiä.

Kategoriassa Päätoimittajalta

Jätä kommentti