Kävin muutama viikko sitten Puolalankoulussa jututtamassa koulun musiikkivastaavia tämän Unisonon numeron Sibelius-juhlavuosiaiheista juttua varten. Vierailuni kouluun oli ensimmäinen, mutta tunsin oloni heti kotoisaksi. Ehkä musiikkiluokkien tunnelma ja tuttuus omasta lapsuudestani oli se, mikä tähän vaikutti, tai ehkä se oli koulun yleinen ilmapiiri. En voinut kuitenkaan olla tuntematta pientä kateuden pistoa sydämessäni.
Itse kävin musiikkiluokkia 80-luvun lopun ja 90-luvun alun pikkukaupunkikoulussa, ja ajat tuntuvat totisesti muuttuneen. Kun Aila Arola ja Riitta Hietanen kertoilivat kaikesta siitä, mitä heidän koulussaan sekä musiikki- että muilla luokilla tehdään, en voinut muuta kuin todeta, että onpa nykyajan koululaisilla hienoja mahdollisuuksia. Koululaiset voivat toteuttaa (ihan Sibelius-vuoden ulkopuolellakin) mm. sävellys- ja sovitusharjoituksia ryhmissä, rakentaa äänimaisemia erilaisten kuvien pohjalta, käyttää monenmoista teknologiaa apuna, yms. Opin, että tällaisia mahdollisuuksia on ollut kyseisessä koulussa jo verrattain pitkään. Oppilaita ei juuri tarvitse erikseen motivoida, vaan he ideoivat itse, perustavat oma-aloitteisesti bändejä ja lauluryhmiä. Musiikkikulttuuri oppilaiden ja opettajien keskuudessa vaikutti rikkaalta. Koulussa muutkin, kuin musiikista vastaavat opettajat ovat mukana musiikillisessa yhteistyössä ja viemässä sitä eteenpäin.
Myös se, että nykyään muitakin erikoisluokkia, kuten kieli- ja matematiikkaluokkia, on aiempaa enemmän tarjolla, vaikuttaa siihen, kuinka moni musiikkiluokalle hakeutuu. Joukko on harventunut, asiaa mietitään perheissä entistä tarkemmin, ja oppilaan motivaatio on usein juuri tästä syystä korkealla jo musiikkiluokalle tultaessa. Tämä helpottaa tietysti opettajan työtä.
Voi olla, että muistini reistaa mitä ala-asteen musiikkiluokka-aikaani tulee, mutta meillä mentiin silloin aika perinteisin keinoin. Itse kuitenkin löysin oman suuntani yläasteella kevyemmän musiikin parista, ja se johdatti minut monituisten musiikkityylien, bändisoittojen ja lauluopintojen suuntaan. Aloin saada uudestaan iloa myös siitä perinteisemmästä taidemusiikista. Nykyään, ja jo pitkään, olen nauttinut sokkeloisesta musiikillisesta perimästäni ja näen sen rikkauden juuri monipuolisuudessa. Jokainen löytäköön oman tiensä, tapahtui se sitten ennemmin tai myöhemmin.
Heidi
P.S. Onnea ja menestystä KMO:n hallituksesta siirtyville Johanna Kuisma-Taskiselle ja Hanne Orrenmaalle tulevissa koitoksissaan, ja töräytetään tervetulofanfaari uusille jäsenille Hanna Akkaselle ja Pietu Haloselle!
Ja huom! Nopeimmat ehtivät vielä ilmoittautua maaliskuun kevätpäiville. Ohjelma ja tiedot Ilmoitukset & ajankohtaista -osiossa!
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka ihmettelee jatkuvasti erilaisia arkielämän musiikillisia, kulttuurisia ja sosiaalisia yhteentörmäyksiä.
Jätä kommentti