Ehdottomasti! Vastasin innoissani minulle kesäkuun alussa esitettyyn kysymykseen. Samalla jätin hyvästit huolettomalle kesälle, kun suunnitelmien kakofonia ehti jo vallata mieleni. Vatsan pohjalle pesiytyi perhosia. Olen lupautunut opettamaan musiikkipedagogiikkaa bukarestilaisille opettajille suomalais-romanialaisessa koulussa viikon ajan, englanniksi. O-ou!
Bukarestin romanialais-suomalainen koulu on perustettu vuonna 2010. Koulun perustamisen taustalla vaikuttavat Euroopan entinen parlamenttiedustaja Jukka Kangaslahti sekä hänen romanialainen kollegansa Ramona Mănescu. Koulun johto on kiinnostunut erityisesti suomalaisista opetusmetodeista ja näkevät ne erinomaisena lähtökohtana lasten opettamiseen. Myös opettajien koulutukseen on pyritty panostamaan. Muun muassa opinahjoni, Turun yliopisto on lähtenyt mukaan talkoisiin. Bukarestilaisia opettajia koulutetaan muun muassa suomalaisten opettajien ja asiantuntijoiden avustuksella. Yhteistyöllä toivotaan saavutettavan positiivia muutoksia romanialaisessa opetusjärjestelmässä.
Selkeyttääkseni suunnittelutyötäni, otin yhteyttä paikallisen koulun rehtoriin ja kyselin yksityiskohtia opetusviikosta: Montako opettajaa opetan? Missä ja milloin opetus tapahtuu? Mitä instrumentteja ja tiloja käytössäni on? Hiljaa mielessäni pohdin, mihin ihmeeseen olenkaan lupautunut. Mitä minä – vielä opiskelija, heille voisin opettaa?
Erilaiset musiikkipedagogiset opukset ja ajatukset alkoivat kulkea mukanani niin töissä kuin vapaa-ajalla. ”Uusia ideoita romanialaiseen musiikkikasvatukseen” toimi työnimenä. Muistiinpanoihini kirjautui opetusideoita musiikin lukemattomista mahdollisuuksista, ajatuksia suhtautumisestani musiikkiin sekä muistelmia hyväksi kokemistani musiikkituokioista. Mielikuvissani opetin milloin mitäkin. Heinäkuun loppuun mennessä olin suunnitellut ohjelmaa viidelle opetuspäivälle (n. 20 tunnille), mutta olin edelleen epätietoinen siitä, mitä Bukarestissa tulee tapahtumaan ja mitä opetukseltani toivotaan. Loma-ajan vuoksi, sain vastauksia kysymyksiini vasta elokuun ensimmäisellä viikolla. Faktat muuttivat, mutta myös selkeyttivät suunnitelmiani. Tulen siis opettamaan viittä eri ryhmää (50 lastentarha- tai peruskouluopettajaa/ryhmä) kolmen ja puolen tunnin ajan. Harvalla bukarestilaisella opettajalla on luokassaan kuulemma edes cd-soitinta, joten opettajat kaipaavat uusia ideoita vähäisillä välineillä tehtävään musiikinopetukseen. Opetuksen toivottiin antavan vinkkejä myös erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden musiikkikasvatukseen.
Olen oppinut kuluneen kesän aikana valtavasti. Olen oppinut musiikin eri osa-alueiden soveltamisesta ja näkemään selkeämmin musiikkikasvatuksen kokonaisuutta. Laululeikkeihin, kehorytmiikkaan ja musiikki-ilmaisuun tutustuminen on ollut hauskaa ja virkistävää! Myös musiikilliset arvoni ja asenteeni ovat joiltain osin muuttuneet. Jokaisen tulisi voida nauttia musiikista. Tavoitteenani onkin, että romanialaiset opettajat saavat joitakin selkeitä ja konkreettisia harjoituksia käyttöön osaksi musiikiopetustaan. Toivon myös, että jatkossa opettajat ovat rohkeampia ja luovempia, yksinkertaistenkin harjoitusten avulla opettamaan sekä ”musiikista että musiikilla”. Toivon, että heidän näkemyksensä avartuvat oppiaineen suhteen. Vajaan kahden viikon kuluttua lähden matkaan. Kiitoskahvit tästä ainutlaatuisesta keikkatarjotuksesta ja mahdollisuudesta tulen tarjoamaan musiikinlehtorillemme, tohtori Mikko Ketovuorelle. Jännityksellä ja innolla odotan, mitä kaikkea tulenkaan kokemaan.
Itseäni ja teitä lukijoita kannustaen voinkin todeta, että ”Ol rohkee ja ilonen vaa, se on paljon hauskempaa!”
Kirjoittaja on valmistunut luokan- ja musiikinaineenopettajaksi Turun yliopistosta, ja haluaa nyt ja tulevaisuudessa rohkaista ihmisiä löytämään musiikista iloa ja voimavaroja elämään
Jätä kommentti