Musiikin arviointi uudessa opetussuunnitelmassa, musiikkiteknologian mahdollisuudet ja erityismusiikkikasvatus nousivat keskeisimmiksi teemoiksi Jyväskylässä 1.-2.10. järjestetyillä syyspäivillä. Jyväskylän yliopiston musiikinlaitoksen tilat soveltuivat hyvin päivien järjestämiseen ja erityisen ilahduttavaa oli nähdä päivillä myös runsaasti musiikkikasvatuksen opiskelijoita sekä kouluttautumassa että työpajan vetäjien apuna.
Työpajat olivat jälleen antoisia ja ajatuksia herättäviä. Terhi Oksasen pajassa (kuva alla) heittäydyimme riemulla musiikillisiin leikkeihin ja peleihin, jotka toimivat positiivisen, kokeilemaan kannustavan ilmapiirin luomisessa musiikkitunneilla. Harjoitteet ovatkin olleet ahkerassa käytössä tunneillani. Tuula Jukola-Nuortevan luovan musiikillisen vuorovaikutuksen pajasta mukaani tarttui puolestaan käytännöllisiä ideoita ryhmän kanssa säveltämiseen. Pajassa toteutettu sävellysprosessi oli aikuisillekin hauska ja innostava kokemus.
Mikko Myllykosken johdolla pääsimme tutustumaan musiikkiteknologisiin sovelluksiin, joiden avulla voidaan toteuttaa luovaa yhteismusisointia eri ikäisten oppilasryhmien kanssa. Monet ohjelmasovelluksista olivat itselleni entuudestaan vieraita ja oli mukavaa päästä laajentamaan omia musiikkiteknologisia kokemuksia Garagebandin ja Logic Pro:n ulkopuolellekin.
Koulutuspäivien aihe, johon itse haluaisin perehtyä ehdottomasti lisää, nousi esille sekä Mikko Myllykosken puheenvuorossa muuttuvista oppimisympäristöistä että useissa työpajoissa. Voiko musiikkiteknologiaa hyödyntävä opetus olla kehollista? Entä millaisia ovat musiikkiteknologian ja kehollisuuden mahdolliset yhtymäpinnat?
Musiikin arvioinnin kiemuroihin syvennyimme Kmo ry:n entisen puheenjohtajan Timo Kovasen vetämässä paneelikeskustelussa. Mielenkiintoisen keskustelun panelisteina toimivat Terhi Oksanen, Rami-Jussi Ruodemäki ja Sirpa Eskelä-Haapanen. Keskustelu jatkui erilaisissa kohtaamisissa koko viikonlopun ajan.
Erityisen ajankohtaiseksi koin Sanna Helénin ja Heli Kallio-Lampisen luennon erityismusiikkikasvatuksesta ja musiikkiterapiasta. Oppilasryhmien kasvaessa ja muuttuessa entistä heterogeenisemmiksi tarvitaan sekä lisäkoulutusta että -resursseja. Oppilaiden moninaisuuden huomioiminen arvioinnissa on myös haaste.
Päivien ohjelmaan kuului uutuutena myös Learning cafe, jossa pienissä porinaryhmissä keskustelimme esiin nousseista musiikinopettajia mietityttävistä aiheista. Itse päädyin vilkkaaseen keskusteluun siitä mihin tulevien luokanopettajien musiikinopinnoissa pitäisi keskittyä, jotta he vähenevien tuntien puitteissa saisivat riittävät eväät innostavaan musiikinopetukseen.
Syyspäivät tai muut vastaavat koulutukset ovat niitä hetkiä, jolloin pysähdyn miettimään omaa opetustani ja tarkastan suuntaa. Myös kohtaamiset musiikinopettajakollegoiden kanssa ovat merkityksellisiä ja virkistäviä. Vaikka joskus viikonlopun uhraaminen työlle on etukäteen tuntunut epämieluisalta, on menetetyt vapaahetket korvautuneet sillä ajatusten ja ideoiden määrällä, jonka koulutuspäivät ovat tarjonneet. Niin kävi tälläkin kertaa!
LAURA RONIMUS
Kuvat: Heta Lemminkäinen
Kirjoittaja on oululainen luokan- ja musiikinopettaja ja KMO ry:n hallituksen jäsen.
Jätä kommentti