Miltä näyttää säveltäminen kouluissa ja musiikintunneilla tulevaisuudessa? Miksi säveltäminen on pitkään mielletty joksikin yleväksi ja vain nerojen hommaksi? Tätä pohtivat tuoreessa Säveltäjyyden jäljillä – Musiikintekijät tulevaisuuden kouluissa -kirjassaan Heidi Partti ja Anu Ahola.
Taideyliopiston tutkija Heidi Partti (kuva alla) on pohtinut jo pitkään musiikin tekemiseen ja oppimiseen liittyviä muutoksia sekä säveltämisen roolia esimerkiksi digitaalimuusikoiden työskentelyssä. Yhdessä toimittaja Anu Aholan kanssa on pureuduttu säveltämisen mahdollisuuksiin koulumaailmassa nyt tuoreen kirjan tiimoilta. Säveltäjyyden jäljillä -teoksen ideana on rohkaista opettajia musiikillisen luovuuden tielle, niin itsensä kuin oppilaidenkin tekemiseen.
-Opetussuunnitelmassahan musiikillinen keksintä ja luovuus ovat olleet jo 70-luvulta asti, vaikka säveltäminen-sana esiintyy opsissa nyt ensi kertaa. Mutta käytännössä meillä kouluissa tukeudutaan edelleen vahvasti valmiisiin repertuaareihin itse musiikillisen luomisen sijaan, Partti kertoo.
Musiikintunneilla Partin mukaan kyllä soitetaan ja lauletaan paljon, mutta säveltäjyyteen ei jostain syystä oikein tartuta. Säveltämiseen saattaa liittyä edelleen ajatus myyttisestä neroudesta, ja se konnotoidaan vahvasti yksilölliseen tekemiseen.
-Voi olla, että säveltämisen koetaan edellyttävän erityistä lahjakkuutta, musiikinteorian vakaata hallitsemista ja kyllä siihen varmaan tietynlainen maskuliinisuuskin asemoituu edelleen, Partti pohtii.
Partti vertaa tilannetta esimerkiksi kuvataiteen opetukseen. Tuntuisi erikoiselta, että kuvataiteen tunneilla ainoastaan jäljennettäisiin jo valmiita, olemassa olevia teoksia, eikä siirrettäisi omia mielen tuotoksia paperille.
Kollektiivisuus tärkeää
Kirja perustuu musiikkikasvatuksen alan tuoreeseen tutkimukseen. Partti on itse tutkinut niin koulun musiikinopetusta kuin internetin musiikillisia yhteisöjä. Institutionaalisen musiikinopetuksen ulkopuolelle jäävissä musiikin verkkoyhteisöissä uuden sukupolven tekijät kokevat musiikin luomisen omakseen ja luontevaksi toiminnaksi.
-Näissä nettiyhteisöissä jaetaan yhdessä ideoita ja annetaan palautetta kollektiivisesti. Musiikinteon prosessi koetaan yhteiseksi tekemiseksi alusta loppuun. Tutkimissani yhteisöissä tunnelma ja ilmapiiri olivat erittäin kannustavia.
Kollektiivisuus onkin Partin mielestä oleellista. Kouluissa voisi kannustaa vaikkapa erilaisten biisipajojen siivittäminä musiikinluomiseen yhdessä. Esimerkkinä tällaisesta mahdollisuudesta toimii kirjassa esitelty ja Teoston luotsaama BiisiPumppu -kouluprojekti. Vaikka edelleen voi ihan hyvin tarttua kitaraan itsekseenkin, on ryhmässä tekemisessä voimaa ja siinä myös oppii itsestään ja muista.
-Se, että kuulee ja kuuntelee toisten tuotoksia ja oppii antamaan ja ottamaan vastaan palautetta, on kaiken kasvun ja kehityksen suhteen tärkeää. Säveltämisestä täytyisi saada se suurin rimakauhu pois, jotta itse tekeminen pääsisi vauhtiin.
Partti myös kokee, että säveltämiseen tarttuminen ei ole genrerajoista kiinni. On aivan sama, innostuuko populaarimusiikista tai ryhtyykö tekemään kamarimusiikkia jousille, kunhan vain ryhtyy toimeen.
Katse opettajankoulutukseen
Mistä sitten johtuu, että säveltäminen ei kuulu tavanomaisiin tapoihin opiskella musiikkia kouluissa, ja miten säveltäjyyttä voisi parhaiten jatkossa vauhdittaa? Partin mukaan katse olisi hyvä suunnata paitsi luokkahuoneisiin, myös opettajankoulutukseen.
-Jopa 80 prosenttia musiikkia opettavista luokanopettajista ja musiikin aineenopettajista totesi heille tehdyssä kyselytutkimuksessa, että heillä ei ole koulutuksen kautta saatuja eväitä musiikin säveltämisen opettamiseen, tai että itsellä olisi kokemusta säveltäjyydestä, jota voisi siirtää eteenpäin oppilaille, toteaa Partti.
Partti muistaa tämän myös omasta musiikkikoulutustaustastaan. Suomalaisen musiikkikasvatussysteemin keskellä kasvaneena juuri kukaan opettaja tai musiikkikasvattaja ei koskaan kannustanut Parttia, tai muitakaan hänen kanssaopiskelijoitaan, omiin musiikillisiin tuotoksiin tai niiden julkituomiseen.
Säveltämisen tuominen osaksi opettajankoulutusta sekä täydennyskoulutus ja opettajien rohkaiseminen ja innostaminen ovat Partin mukaan keinoja säveltäjyyden edistämiseen, ja hän painottaa, että varmasti innostusta ammattitaitoisesta opettajistosta löytyy. Se täytyisi vain valjastaa käyttöön.
-Myös nykyteknologia mahdollistaa erilaisia säveltämisen muotoja ja tapoja, esimerkiksi erilaisten samplejen käyttöä ja sellaisia nopeita ja mielenkiintoisia mahdollisuuksia, joilla voi päästä uudella tapaa käsiksi luovaan tekemiseen.
Nämä työkalut ovat Partin mukaan tulevaisuuden musiikintunneilla vahvana osana säveltäjyyttä – niiden perinteisten soittimien ja laulamisen rinnalla.
HEIDI HORILA
Kirjan sähköistä versiota voi ladata maksutta täältä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/169020
Kirjan painettua versiota voivat oppilaitokset tilata: saveltajyys@gmail.com
Kuvat: Joonas Kurppa
Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka ihmettelee jatkuvasti erilaisia arkielämän musiikillisia, kulttuurisia ja sosiaalisia yhteentörmäyksiä.
Jätä kommentti